Lentäen olisit jo perillä

Finnairin mainoslause on tarttuva, mutta uskottavuus kärsi kyllä viikonloppureissullamme. Kävimme siis pikaisesti Suomessa ystäväpariskunnan häissä (tämän takia en ole täällä viikonloppuna jatkuvasti tilittänyt, mutta nyt tulee sitten senkin edestä). Olimme varanneet käytännössä koko perjantain matkustamiseen, jotta reissu ei kävisi liian stressaavaksi ja raskaaksi kahden pienen lapsen kanssa. Olimme siis kentällä jo kolme (!) tuntia ennen lennon lähtöä aiemmista kerroista viisastuneina. Poikkeuksellisesti lensimme Finnairilla emmekä Norwegianilla tai SAS:lla, mutta emme muistaneet, ettei Finnairilla ole automaatteja Gardemoenilla. Eli KAIKKI jonottavat tiskiin ja voitte vain kuvitella millä tahdilla jono etenee... Kyllä, olemattomalla. 

Gardemoenin jonot olivat suunnilleen tätä luokkaa

Virkailijoita oli valtavat neljä kappaletta, joten emme menettäneet toivoamme, jopa minä olin positiivinen (vielä tässä vaiheessa) ja myhäilin tyytyväisenä, ettei tässä ole mitään hätää, ehditään ihan hyvin lennolle, kun ollaan näin ajoissa. Jonon eteneminen kuitenkin hidastui vain entisestään ja kävi ilmi, että lähes kaikki virkailijat taistelivat jonkin asteisen tietokonevian kanssa. Kukaan ei tuntunut tietävän missä vika, vaan kaikki kyselivät neuvoja toisiltaan yhtä epätoivoisina. Etikettejä ei saanut tulostettua kaikilta tiskeiltä, mutta yhteistyöllä matkustaja kerrallaan selvitys saatiin tehtyä ja meidän vuoromme läheni. Vähän ennen meitä yksi virkailijoista luovutti ja poistui paikalta. Kun meidän vuoromme tuli, virkailija kysyi millä lennolla olemme lähdössä ja kerrottuamme ajankohdan hän osoitti meidät paikalta lähteneen virkailijan perään. Hän auttaisi meitä hallin toisella puolella, tässä otettaisiin vain aikaisemmin lähtevän lennon matkustajat. Ymmärrän kyllä pointin, mutta pientä tilannetajua olisin toivonut virkailijalta, hän varmasti näki meidän kaksi pientä lastamme (jotka eivät tosin tässä vaiheessa vielä huutaneet minua kovempaa) ja oli myös tietoinen siitä faktasta, että vaunut tulisi pakata ja lähettää vielä eri tiskin kautta puhumattakaan turvatarkastusjonoista. 

 

Siirryimme kuitenkin toiseen päähän hallia tuskastuneina, mutta pääsisimmehän kuitenkin suoraan tiskille, koska meitä ennen ehti käsittääkseni vain yksi matkustaja virkailijan perään. Luulin väärin. Tiski jolle virkailija oli siirtynyt oli myös jonkin muun lennon selvitystiski, joten meidät ohjattiin kylmästi uuden pitkän jonon perälle! No tässä vaiheessa se minun kärsivällisyyteni sitten loppui. Ja sen kyllä huomasi. Mies koitti parhaansa mukaan minua rauhoitella, mutta mitta oli täynnä, enkä todellakaan aikonut joutua pompoteltavaksi kerta toisensa jälkeen, kun tässä ei oltu vielä lähelläkään määränpäätä. Muut matkustajat nyökkäilivät, kun epätoivoisena kerroin lyhyesti tilanteestamme ja heidän puolestaan saisimme mennä ensin. Virkailija oli jos mahdollista entistä närkästyneempi minuun, kun en uskonut hänen sanaansa vaan jyräsin selkeiden ohjeiden yli. Koitin hänelle lyhyesti mainita lukuisista muista edessämme odottavista jonotuksista, johon hän totesi, että voisimme jättää kaikki tavarat tähän. Loistavaa! Saisimmeko sitten niitä suojapusseja. "Ei meillä ole niitä, voit kysyä, jos tuolla tiskillä on ja ostaa sieltä!" Johan nyt on perkele, kun ei homma toimi! Mies kävi kyselemässä normaalista erikoistavaroiden luovutuspaikasta, josko sieltä liikenisi yksi suojapussi turvaistuimelle, mutta ei (kun niissä on toisen firman logo......!!!). Turvaistuin lähtisi siis ilman pussia oman onnensa nojassa matkalle, voimme vain toivoa sen löytävän ehjänä perille (vaunuille meillä oli onneksi pussit omasta takaa). Ihmeellistä kyllä, sain kiukultani paperiasiat selvitettyä virkailijan kanssa ja nostaessani vaunuja hihnalle hän ilmoitti, että ne jätettäisiin tuonne toiseen päähän. Hetkeä aiemmin hän oli kyllä selvästi sanonut, että ne jätettäisiin tähän, mutta suuntana oli siis vielä yksi jonotus ennen turvatarkastusta. Tässä vaiheessa esikoinen alkoi olla jo vähän tuohtunut hänkin ja syykin selvisi, pissat housussa, eikä vessaa lähimaillakaan. Mies lähti vaihtamaan penkille vaippaa, kun itse jäin jonottamaan vaunujen luovutuspisteeseen. Edellämme oli suhteellisen suuri seurue, mutta käsittääkseni kaikki olivat yhdessä, joten tässä ei varmaan menisi kauan, luulin. Odotettuani aikani kysäisin tytöiltä vielä varmuudeksi palvellaanko heitä jo ja vastaus oli myöntävä. Perheen vanhemmilla ei näyttänyt olevan mihinkään kiire ja jossain vaiheessa, kun olin salakuunneltuani tullut siihen tulokseen, että he vain kuluttavat luppoaikaansa tiskillä, rohkaistuin kysäisemään, josko me muut voisimme tästä välistä lähettää tavaroitamme. "Jaa! Sinäkö jättäisit vaunut tähän?" virkailija kysäisi käsittämättömän yllättyneellä äänellä. Huviksenihan minä vain tässä hermostuneena nojailen näihin kärryihin.... Heitin vain pussit hihnalle ja homma valmis. Kiitos vaan nopeasta palvelusta, mutta palvelun aloittaminen saisi kyllä olla jouhevampaa.

Finnair

Turvatarkastuksessa ei sentään tällä kerralla tarvinnut odottaa loputtomiin, joten ehdimme vielä ostaa evästä ja vaihtaa molemmat tytöt kuiviin ennen koneeseen nousua. Jotta matkanteko ei helpottuisi vielä tässä vaiheessa, koneelle oli bussikuljetus ja meidän kaikkien toppatakit ja haalarit ruumassa (kuka niitä nyt jaksaa kentällä kannella, kun mukana on lapset, hoitolaukut ja kaikki muu sälä, jota ei voi/uskalla ruumaan laittaa). Oli suhteellisen viileät oltavat bussissa ja ulkona tuulessa ennen kuin VIIMEIN olimme koneessa sisällä ja valmiina lähtöön. Kolme tuntia kentällä riitti juuri ja juuri. 

Jotta tässä tarinassa nyt olisi edes onnellinen loppu, niin kaikki nukkuivat koko lennon ajan (parhautta!) ja paluumatka sujui Finnairin puolesta moitteetta. Muuttolennot parin viikon päästä ostetaan siitä huolimatta kyllä joltain muulta yhtiöltä, no offence.