Oslossa passia hakemassa

Passin saaminen ulkomailla syntyneelle lapselle on yllättävän monimutkainen prosessi. Syntymätodistus, isyydentunnustus, kopio isän passista (joka ei ollut paikalla), äidin passi, molempien vanhempien kirjallinen suostumus,  todistus ulkomailla syntyneestä lapsesta, eikä vähiten EU-kriteerit täyttävä passikuva (joka on muuten aika konstikas ottaa kuusiviikkoisesta!), ja kun kaikki dokumentit lopulta ovat kauniissa kasassa allekirjoituksineen päivineen on aika piipahtaa Oslon suurlähetystössä näytillä. Virkailijan on siis omin silmin nähtävä vauva ennen kuin lapsen rekisteröinti ja passihakemus lähtevät eteenpäin. Eli jos asut Tromsøssa tai Stavangerissa, niin tämän vilkaisun takia joudut matkustamaan Osloon. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin oikeasti pitäisi käydä ensin rekisteröitymässä, ja kun henkilötunnus on selvillä täytyisi tehdä uusi reissu passin takia. Onneksi tällä virkaintoisella työntekijällä oli kuitenkin maalaisjärki matkassa mukana ja passihakemus jäi odottamaan vahvistusta vauvan rekisteröinnistä ja vältyimme uudelta reissulta. Sinällään näytillä käynti on ihan hyvä asia, koska ihmiskauppahan on Norjassa ja Suomessa suuri ongelma, vai miten se nyt menikään... Ei silti, syytähän nämä asiat on tehdä tarkkuudella, ettei tule mitään ongelmia jatkossa. Mutta näytillä siis käytiin ja samalla hyödynsin tilaisuuden, kun nyt kerran oltiin Osloon asti raahauduttu, ja viimeistelin vähän jouluostoksia.

Karl Johan

Ateenan aamu

Kuvia ei reissulta kovin paljon tullut, vaikka suunnitelmissa oli ikuistaa Oslon joulunodotus koko kauneudessaan. Aloittelijamainen virhe kameran kanssa oli kostautua, sillä lähes pölyttynyt pokkari oli lataamatta ja vara-akku kotona. Nekin vähät kuvat, jotka uskalsin ottaa jouduin melkein poistamaan, kun Iittalan asetelmia ikuistaessani  myyjä tuli ystävällisesti kertomaan, ettei kuvaaminen ole sallittua. "Unnskyld", ja kipitin häntä koipien välissä pois rikospaikalta.  

Oslon joulukatu on valitettavasti muutakin kuin valoja, palloja, lahjapaketteja ja joululauluja pullollaan. Kadut täyttyvät myös feissaajista, kerjäläisistä ja narkkareista. En tarkoita tässä nyt tuomita feissareita, mutta rupeaahan se vähän nyppimään, kun muutaman minuutin aikana ehtii viisi kertaa kiusaantuneena huonona ihmisenä todeta "ei kiitos" maailman lasten, eläinten, ilmaisten lääkärien ja ties minkä hyväntekeväisyysjärjestön jalolle tarkoitusperälle ja kurvata ostoskassit heiluen seuraavaan kauppaan. Hyväntekeväisyys on ihan jees, mutta not in my face! Narkkareista en uskaltanut ottaa kuvia, mutta heiltä ei voi Oslon keskustassa välttyä, valitettavasti. Huumekauppoja on tehty silmieni alla täysin avoimesti poliisien partioidessa vain parinkymmenen metrin päässä. Surullista. 

 

Joka tapauksessa, odotukset olivat päivän suhteen korkealla ja suurin osa toiveista toteutuikin. Niistä lisää myöhemmin!