Tyngän mylly

Jahas, jahas, kamerasta löytyi todistusaineistoa, että on täällä tehty muutakin kuin päivitelty remonttia. Ollaan nimittäin oltu sitä remonttia paossa. Käytiin katsomassa Kalajoella maisemia ja vierailtiin paluumatkalla Tyngän myllyllä.

 

Minulla liittyy paikkaan valtavasti muistoja lapsuudesta; kävimme usein siellä sisarteni ja äitimme kanssa ostamassa jauhoja. Meillä oli nimittäin tasaisin väliajoin oikein kunnon leipomuspäivä, jolloin leivinuuni lämmitettiin ja koko päivä leivottiin ja paistettiin (ja syötiin!). Jauhoja siis kului ja niitä ilmeisesti kannatti hakea paikan päältä. Me muistaakseni (ihan varmasti) kinuttiin aina juurikin noita samanlaisia tikkareita, joita siellä vieläkin myytiin ja taidettiin aika usein saadakin sellaiset (jos oltiin kiltisti).

Itse myllyrakennuksessa en muistaakseni ole koskaan ennen käynyt. Se oli upea! Siitä tuli vähän mieleen vessanpönttö. (..?) Siis sen takia, ettei vessanpönttöäkään ole keksitty aina uudestaan ja uudestaan, vaan hyväksi todetulla mennään edelleen. Tuokin mylly on jo aika monta vuosikymmentä todistanut jyvien muodonmuutosta jauhoksi ja siellä vaan paahdettiin täydellä teholla edelleen. Ei olleet sähkörobotit vallanneet puista myllyä eivätkä toivottavasti valtaakaan.

Tunnelma oli ihana, vaikkakin niin kova meteli siellä oli, etten yhtään kuullut mitä ystävällinen herrasmies selitti minulle. Kovasti hän esitteli koneen eri osia ja näytti viljan puhdistumista ja jauhautumista valmiiksi pusseihin. Aivan kuin olisi ollut luokkaretkellä! Ainut vaan, että lapsena ei kiinnostanut, nyt ei ymmärtänyt kuullut mitään.

Tätä perinnettä jatketaan ja viedään eteenpäin seuraavalle sukpolvelle, jos se vain minusta on millään tavalla kiinni!