Katossa oli ennen kunnostusta aika pahoja repeämiä, joita paikattiin ruskealla puukitillä ja kuituteipillä. |
Tuvan katto on ollut muuten niin harmonisessa kolmen sukupolven kommuunissamme se kiistakapula, johon kaikki patoutumat ja turhautumiset ovat purkautuneet. Kompromisseja on tehty puolin ja toisin hyvinkin jouhevasti
Olisimme mielellämme paljastaneet suuret hirret katosta alkuperäiseen asuunsa, mutta. Yläkerta, aikojen alussa vintti, on palanut joskus 50-luvulla ja sittemmin rakennettu uudelleen 80-luvun lopulla. Välikatossa on vanhat eristeet ja palon jäljiltä kaikenlaista moskaa edelleen. Olisi ollut
Tyydyimme siis kunnostamaan olemassa olevan pinkopahvikaton paikkaamalla repeämät kuituteipillä ja puukitillä (johon päädyimme, jälleen kerran, Rautapohjan* myyjien osaavan opastuksen jälkeen). Paikkaamisen jälkeen katto maalattiin Tikkurilan Siro Himmeä sisäkattomaalilla (sävy paperi).
Väriskaala on vähän väärä, väri ei ole noin sinertävä oikeasti. Näissäkin kuvissa näkyy, kuinka kitti kuultaa läpi, mutta lisäkerroksen maalia tulisi pelastaa se ongelma. |
Katon ilme raikastui huomattavasti, ja koska tuvan päätyseinään saatiin kuin saatiinkin alkuperäinen hirsiseinä näkyviin (raportti tulossa, just wait!), niin ehkä olikin ihan hyvä, että katto jäi kokonaan vaaleaksi. Eipähän tunnu siltä, että tippuu katto niskaan, eikä yleisilme muutu liian tummaksi.
Nykyiset valaisimet tulevat vielä vaihtumaan ja muutenkin valaistusta lisätään aika paljon, joten kattoon ja sen lopulliseen kohtaloonkin palataan vielä.
Hirveesti tuli nyt cliffhangereita. Täähän menee ihan Salkkareiden kans samaan sarjaan koukuttavuuden kannalta tää meidän remontti... ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti