Kolmekymmentä

Kolmekymmentä on hyvä ikä. Koen olevani juuri kolmekymmentävuotias; en enää teini, en vielä kalkkis keski-ikäinen. Rypyt hyvällä alulla, mutta lonkkaviat vielä ilman leikkausta korjattavissa. Mieleltäni teini, mutta unirytmiltäni, no, en enää lähellekään... Opiskelut takana ja vähän vielä edessä, perhe lähellä ja terveenä. Töitä ei ole juuri nyt, mutta vankka usko töiden järjestymisestä elää vahvana.

30 vuotta, enkä osaa vieläkään avata kuoharipulloa!

Juhlapäivää vietettiin tässä viikolla vaatimattomasti kakkukahvien kera. Kahvittelemassa mukana olivat lähiperheeni lisäksi myös muurari (kerron niistä asbestijutuista ihan varmasti, kunhan tuo takka näyttää valmiilta, että saan kuvat mukaan!) sekä kaksi kalliolämpöputken poraajaa. Leppoisat synttärit! Ei turhaa tälläytymistä (ei ne muutkaan vieraat varsinaisesti olleet meikanneet), eikä ylistyspuheita. Reilut onnentoivotukset ja kakkua naamariin. Lahjankin sain; mies oli ottanut toiveeni tosissaan ja tolkuttoman suurta astiakokoelmaamme täydentää nyt Pentikin Eden. I'm in love <3 Sekin on kai merkki keski-iän lähestymisestä, että saa tällaiset kiksit astiastosta... ei vaan kymmenen vuotta sitten olisi ihan yhtä paljon mieltä lämmittänyt :D Helteet hellivät ja remonttikin edistyy hitaasti, mutta varmasti. Tämä on elämäni parasta aikaa (ja olisi varmaan miehenikin, jos en riehuisi hormonieni tahdissa edelleen päivästä toiseen).

PS: Arvonta loppuu ihan just kohta, mutta vielä ehdit mukaan!

Evakossa

Sillä välin, kun talon miesväki paini asbestin kanssa, lähdin tyttöjen kanssa evakkoon tätini, tyttöjen "mummun", luo. Win-win tilanne? Me ainakin voitettiin, koska:

1. Nähtiin kanoja ja kukko. Esikoinen tosin säikähti kukkoa, joka kiekui niin kovaa. Tiesittekö, että kukko kiekuu norjaksi kukkurukuu? Nyt tiedätte.
   
2. Ne kanat ja kukko oli puutarhalla, joten nähtiin myös paljon kukkia. Sain myös monta hullua ideaa, jotka toteutetaan aikaisintaan vuoden päästä. Ne liittyvät vahvasti hyötykasveihin, pihasuunnnitteluun ja todennäköisesti myös henkilökohtaiseen konkurssiin.
3. Nukuin hyvin. Todella hyvin. Heräilin kyllä imettämään, vaihtamaan vaippaa, kertomaan, miksi kahden aikaan yöllä ei ole nälkä, eikä silloin syödä, vaikka olisikin nälkä (paitsi äiti voi joskus syödä, mutta sitä en kertonut) ja vaihdoin paikkaa kolme kertaa, mutta aamulla oli levännempi olo kuin kertaakaan kolmeen vuoteen. Sekään ei haitannut, että yhtenä aamuna heräsin keski-ikäisenä, vaikka menin nukkumaan vielä lähes teini-ikäisenä, kun oli nukkunut niin hyvät kauneausunet.
4. Tytöt uivat puhallettavassa altaassa monta kertaa ja itsekin siinä sai vettä päälleen, vaikka olisin kyllä mielelläni mennyt myös uimaan. En mahtunut. Tytöt uivat kesämekoissa, uimapuvut ovat hankintalistalla yliarvostettuja. 
5. En tehnyt mitään hyödyllistä remontin suhteen. Virkistävää, kyllä nyt taas jaksaa. (Olisin kyllä tehnyt, mutta älypuhelimeksi omani on kyllä vähintäänkin epäonnistunut yksilö. Tai sitten en vain osaa. Epäilen ensimmäistä.)
6. Epäilen myös, ettei sota-ajan evakoilla ollut ihan samanlainen täysihoito kuin meillä oli. Lapsetkin hoidettiin pyytämättä, jos halusi nukkua pidempään.

Taidan tehdä jo alustavan varauksen kyseiseen hotelliin lattioiden kunnostamisen ajaksi!

Organic spirit

Organic spirit

Sunnuntain kymppi ei olisi voinut paremmin päättyä, kuin jalkahierontaan pian maaliin saapumisen jälkeen. Paitsi, että nokitin kaikki muut ja olin varannut maanantaillekin hieronnan! Sinänsä vähän huono ajankohta, että heti hieronnan jälkeen lähdin kuuden tunnin kotimatkalle, mutta kyllä vaan teki terää siitäkin huolimatta :)

Olin kieltämättä vähän skeptinen Organic spiritin* suhteen. Olen tottunut urheiluhierontaan; tiedättekö sellaiseen, jossa säärien kipeitä penikoita hieroessa pääsee huuto ja kyyneleet valuvat hierontapöydän pehmusteille. Onneksi en ole Paavo Väyrynen, vaan olen joskus (tosi harvoin!) väärässä.

Organic spirit on kyllä henkimaailmankin hommia, mutta vain sanan positiivisessa mielessä. He tarjoavat palveluita erityisesti raskaana oleville, synnyttäneille ja vauvoille, kaikkea hieronnasta ja vyöhyketerapiasta aina akupunktioon ja doula-palveluihin asti.

Itse sain rentouttavan hieronnan lisäksi myös tarkistettua lonkkani Terhin osaavissa käsissä (paikallaan olivat molemmat, oikea puoli oli vaan löysä). Katsottiin myös yhdessä pari lonkanseutua vahvistavaa liikettä lopuksi, nyt pitäisi enää saada aikaiseksi tehdä niitä liikkeitä... Niinpä niin, sitä työkseen neuvoo ihmisiä lääkkeiden käytössä, muttei itse jaksa paria jumppaliikettä tehdä. Taitaa olla ryhdistäytymisen paikka. Vai moniko myöntää, että auton huoltokirja on aina kunnossa ja öljyt tarkistetaan ja vaihdetaan jatkuvasti, mutta oma hyvinvointi ei yllä tärkeysjärjestyksessä top 10 -listalle?

Kymppi tuntiin!

Naisten kymppi on nyt selätetty! Tällä kertaa järjetön uho tuotti tulosta ja todella juoksin sen kympin tuntiin, sekunnilleen, kiitos mielettömän loppuspurtin (ois tietysti voinu myös käynnistää sen ajanoton vasta, kun oikeasti ylitti sen lähtöviivan, niin ei ois tarvinnu juosta maksimisykkeillä lopussa). Lähdin tosi lujaa (kuulemma kuin aropupu :D) ja se myös pelasti sen lopun, kun voimat oli jo aika vähissä, mutta matkaa vielä jäljellä. Kuka neropatti muuten keksi, että loppusuora on noin puolet matkasta??! (Ei se ollu ku yli 500 metriä, mutta kuitenkin, kuka se oli??)

Onnistuneen juoksun jälkeistä euforiaa lisäsi vielä kuohari!

Naisten kymppihän on niin sanotusti hyvän mielen tapahtuma eli virallista ajanottoa ei ole. Osallistuminen itsessään on palkinto, hyvässä seurassa ja hyvällä mielellä mennään, loppuajalla ON ei ole väliä. Tuosta hyvästä mielestä olisin halunnut henkilökohtaisesti muistuttaa erästä kanssajuoksijaa, joka suureen ääneen haukkui miestään varmaan koko matkan. En jäänyt kuuntelemaan, vaan otin pikku spurtin, kunnes valitusta ei enää kuulunut. Hei, jätetään ne huolet kotiin ens kerralla, jooko? Ja sitten muille hyvällä mielellä rupatelleille porukoille kans pikku vinkki, että juoskaa mieluummin vaikka tiiviissä jonomuodostelmassa tai edes parijonossa (lainatkaa vaikka päiväkodeilta niitä solmunaruja, joista pidetään molemmin puolin kiinni). Niin mukavaa kuin teidän iloista pulpatusta olikin kuunnella, niin olisin mieluummin pinkonut ohitsenne kahlaamatta ojan puolelta. No nyt kun on haukuttu muut, niin pakko tunnustaa, ettei se nyt ihan käsikirjan mukaan tainnut itselläkään mennä. Toiset meistä jopa tajusivat virheen heti sen tehtyään, minä vasta muiden siitä puhuessa jälkeenpäin. Siellä oli siis virallisten juomapisteiden lisäksi myös firmojen omia juottopaikkoja... Minähän tietysti fiksuna ajattelin, että onpa hyvää mainosta, ja kumosin mukin toisensa jälkeen kuivaan kurkkuuni. Kiitos ja anteeksi! Voin kyllä tulla kenelle tahansa teistä töihin, jos se yhtään vähentää aiheuttamaani vaivaa!

Mahtavaa mutsit!

 

No mutta, parasta oli kyllä se fiilis, kun oli tunnin ylä- ja alamäkien (sekä henkisten että fyysisten) jälkeen päässyt maaliin ja oikeasti saavuttanut sen tavoiteajan. Mä tein sen!! Pitää asettaa jatkossakin näin konkreettisia tavoitteita, niin niihin on helpompi päästä. Suurin haaste on se, että uskaltaa lähteä tavoittelemaan sitä määränpäätä oli kyse sitten liikunnasta, laihduttamisesta, tupakoinnin lopettamisesta tai mistä vaan!

Jalkahieronta* ja aina vaan olo paranee. Paitsi kaikilla muilla kateellisilla naisilla, jotka eivät pyynnöistä huolimatta päässeet pöydälle makoilemaan.

Juoksun jälkimainingeissa alettiin myös suunnitella uutta tempausta; eihän hyvää ryhmää ja hyvin alkanutta juoksuharrastusta noin vain hyljätä! Pohjois-Pohjanmaa seuraavana kohteena hävisi niukkaakin niukemmin (yeah right...) Islannille, joten siellä sitten ensi kerralla tällä kokoonpanolla. Sitä ennen tähtään puolimaratonille syksyllä kolmen muun miniän kanssa (on kirjoitettu jo kalenteriin, eihän se muuten olisi virallista). Ja miesten olisi sitten parempi tulla kannustamaan (ja hoitaa lapset sillä aikaa)! Pakko muuten antaa suuri kiitos ja nostaa hattua tässä yhteydessä miehelleni, joka hoiti tyttöjä kolme päivää sillä aikaa, kun itse kiertelin kympin lisäksi mm. Ikean käytäviä. Asbestin lisäksi he olivat löytäneet paljon muutakin mielenkiintoista (vauva onneksi oli maistanut vain ruohoa eikä sitä asbestia) :)

Next time in Iceland!

Note to self: Jos kerran teet sen muistilistan itselle, niin lue nyt hyvä ihminen se vielä kisapäivänä. Nimimerkillä osallistumisranneke unohtu veljen kämpille (onneks sieltä sai tilalle uuden pientä korvausta vastaan. Ammetåke, I hate you!)

Arvonta

Se olis synttäriarvonnan paikka! Blogi nyt on aika nuori vielä, mutta itse alan siirtyä sinne keski-ikäistyvien leiriin täältä vielä lähes teini-ikäisten joukosta, joten synttärihumussani ajattelin lahjoa myös teitä lukijoitani. Mietin pitkään miten tässä lähtisi taktikoimaan ja etenemään, mutta päädyin lopulta seuraavaan: 

Ammattitaustani vuoksi valistan teitä seuraavan arvontapalkinnon kautta, saanko esitellä La Roche-Posayn Anthelios sarjan aurinkosuojaemulsio lapsille SPF50+. Tämä tuote käy tosi hyvin koko perheelle ja mikä parasta, se ehkäisee myös aurinkoihottumaa!  Ja sitten tiedoksi kaikille vääräuskoisille ;) , aurinkorasva EI ehkäise ruskettumista, vaan ehkäisee palamista, siinä on iso ero. Ja sitä paitsi, itse ainakin valitsen mieluummin vähän kalpeamman terveen lapsen kuin ruskettuneen tikittävän ihosyöpäaikapommin.

Mm. La Roche-Posayn sivuilta löytyy luotettavaa tietoa auringosta ja säteilyltä suojautumisesta.

Ja ikätoverit hei, me ei tosiaan olla enää teinejä ja sen kyllä huomaa. Aurinko vanhentaa ihan sikana, joten suosittelen kyllä oikein lämpimästi myös päivittäistä kasvovoidetta suojakertoimella, tiedä vaikka säästyisit muutamalta lisärypyltä ;)

Rekkakuskilla on vähän naama kärähtäny. (Mä en vaan pääse yli tästä kuvasta, joten käytän sitä taas täällä blogissa.) Hyvä muistutus itse auringon vahingollisuudesta, mutta myös siitä, että säteily todellakin läpäisee ikkunat!

Arvontaan voit osallistua tykkäämällä tästä postauksesta facebookissa tai kommentoimalla tänne kommenttikenttään. Saat toki liittyä lukijaksi bloggerissa, blogilistalla, bloglovin':ssa ja tykätä facebookissa, mutta en minä osaa niistä mitään arvontaan poimia, joten sieltä ei saa valitettavasti mitään lisälipukkeita tällä kerralla. Mä en oo vielä niin pro, mutta ehkä ensi kerralla sitten ;) Ja laittakaa nyt ihmiset hyvät sitten myös jotain tunnistettavia yhteystietoja tai nimimerkkejä, en myöskään lue ajatuksia, enkä pääse postin tai maistraatin tietokantoihin käsiksi! Julkaisen voittajat sitten täällä blogissa ja otan yhteyttä henkilökohtaisesti voittajaan. 

Aika alkaa NYT ja jatkuu tuonne toukokuun loppuun asti! Lykke til :D

Paikoillanne, valmiit...

Mutsien kymppiin on kaksi yötä. K A K S I (2) yötä.

Ready? 

No en nyt sanoisi. Varvas on toipumaan päin, mutta olen laiskotellut varonut sitä vieläkin, enkä siis tehnyt minkäänlaista viimeistelyksi tunnistettavaa lenkkiä ennen sunnuntain kymppiä. Nyt mennään niin sanotusti soitellen sotaan ja toivotaan parasta (sen kympin ehdin ennen varpaan telomista juosta 2,5 minuuttia yli tunnin, joten se tunnin alitus on ehkä vieläkin realistista, mutta jos se ei sunnuntaina mene, niin lupaan juosta kympin tuntiin kotona heti kun uskallan ensi viikolla!). Viimeistelyharjoituksena tapetoimme tänään iltapuhteiksi pari vuotaa ja kyllä siinäkin tuskan hiki meinasi tulla (siitä taistelusta myöhemmin lisää).

Get set! 

Kun pelasin vielä pesistä, osasin unissanikin listan mukana kulkevista varusteista ynnä muusta rekvisiitasta ja muistan sen listan edelleen. Se menee näin: räpylä, maila, kypärä, piikkarit, pelipuku, juomapullo, urkkaliivit, huivi, pyyhe, vaihtovaatteet, lompakko, kännykkä jne... pääsitte varmaan jo jyvälle ajatuksesta. Minulla ei muistaakseni koskaan jäänyt mitään elintärkeää kotiin (korjatkaa vaan arvon leidit, jos olen väärässä). Olen kaiken tämän asian suhteen vähän kuin Paavo Väyrynen, etten ole koskaan väärässä. Hänkin luuli kerran olleensa väärässä, mutta erehtyi, ja olikin ollut koko ajan oikeassa. 

Siggin* pullossa voisi kuljettaa vaikka sitä Cavaa*, kun siinä kerran on korkissa sellainen happojuomille tarkoitettu säätökin, vai mitä?

MUTTA: Mitä ihmettä pitää ottaa mukaan naisten kympille??? No ainakin lenkkarit ja se juomapullo, juoksuvaatteet, aurinkolasit (minä en usko säätiedotuksiin, olen tilannut sunnuntaille kevään kauneimman päivän!), rintapumppu (no en ajatellut juostessa pumpata, mutta useampi vuorokausi poissa kotoa, niin voi tulla aika tukalat oltavat, jos pumppu jää kotiin). Olen vielä kahden vaiheilla luotanko vanhaan Polariini vai koeajanko äitienpäivälahjaksi saamani Sports Trackerin nyt. Taidan odottaa uuden lelun kanssa, ei sitä siinä paniikissa ihmisvilinässä pysty keskittymään uusien juttujen käyttämiseen. Tena*-näytteenkin säästin tätä suurta tapahtumaa varten (eihän sitä sissipissalle kesken kympin ehdi, jos hätä  yllättää, vai mitä sanoo muut mutsit? :D)). Harri kyllä ohjeisti meitä viimeksi Esport Arenalla*, että mm. vessan ja ensiapupisteen sijainti tulisi selvittää itselleen etukäteen, mutta minulla on riittävästi tekemistä, että osaan ajaa ensin Helsinkiin ja siellä vielä jonnekin lähtöpaikan läheisyyteen. Jotain evästä voisi varata mukaan, koska kunnon aamupalan ja pari tuntia ennen lähtöä nautitun välipalan lisäksi olisi kuulemma hyvä nauttia hiilihydraattipitoinen juoma juuri ennen H-hetkeä. Voiskohan sen Cavan korkata jo ennen lähtöä?... Onko siinä hiilihydraatteja? Onko sillä mitään väliä onko siinä hiilihydraatteja?? Kympin jälkeen saa kuulemma palkita itsensä järkevästi. Sitten viimeistään sitä Cavaa :D

Ajomatkalle olen varannut Mielensäpahoittaja-äänikirjan, jonka sain siskoltani lahjaksi, kun esikoinen syntyi yli 2,5 vuotta sitten. (Olen säästänyt sitä erityisesti tätä matkaa varten. Kröhöm.) Huomenna starttaa sitten auto etelään ja sunnuntaina mutsit:  

GO!! :D (Wish me luck!)

Sirkus

En pidä sirkuksesta mitenkään erityisesti (omassa elämässä on sirkuksen aineksia ihan tarpeeksi). Ei siis ollut mikään ihme, että sirkusesitys paikallisen koulun kentällä ei saanut eilen pulssia nousemaan, hiki tuli lähinnä helteen takia. Kaksi tuntia esikoinen sylissä kapealla lankulla tasapainoillen (hei, let's face it, en ole vielä lähelläkään tavoitemittojani), aiheutti rentoutumisen sijaan lähinnä  kipua selässä.

Kaikki kunnia toki ammattilaisille, en edes yritä arvata, montako harjoittelutuntia moiset akrobatiaesitykset vaativat. Minuun tämä esitys ei vain oikein purrut. Sirkus täyttyi muutenkin kaltaisistamme; innostuneista lapsista ja apaattisista vanhemmista, jotka koittivat pitää itsensä hereillä ja budjetin kasassa. Oikeasti, pomppulinna 3 euroa?! Käsittämättömiä hintoja sanoisin, vaikka mielestäni Suomessa on normaalisti Norjaan verrattuna ihan kohtuulliset hinnat.

Parhaat ainoat naurut kirvoitti tottelematon poni (kertoo ehkä myös omasta päivän fiiliksestäni jotain). Neljä ponia nätisti jonossa kulkien loikkivat polvenkorkuisen esteen yli. Tai ei sittenkään, yksi poneista kiersi aidan kolme tai neljä kertaa putkeen. Ei suostunut kovista käskyistäkään huolimatta hyppäämään esteen yli. Kunnon asenne ponilla, ai että nauratti makeasti :D

Mutta hei ihan oikeasti, loppunumerona sekalainen sakki eläimiä kulkee jonossa. Vau. Että ehkä, jos edellisestä live-sirkuksesta on kulunut rapiat 15 vuotta ja sen jälkeen on nähnyt vain Cirque du Soleilin näytöksiä telkkarista, niin odotuksetkin saattoi olla hieman epärealistiset... No tyttö ja täti ainakin viihtyivät! Ensi kerralla taidan mennä itse sinne Cirque de Soleilin näytökseen, niin ei tarvitse marista näin paljon...