tiistai 28. tammikuuta 2014

Hirsiseinän entisöinti


 Viimeinkin!! Siinä se hirsiseinä viimein on, olkaa hyvät! Se on upea!!


Hirsiseinä oli aluksi tarkoitus paljastaa vanhojen tapettien ja levyjen alta, mutta suunnitelma tehtiin kuitenkin uudelle hirsipaneelille, koska alkuperäinen hirsi oli tietämän mukaan niin huonossa kunnossa.

Ennen remonttia seinä oli tapetoitu useaan kertaan ja alaosaa peitti panelointi. Taustalla näkyvässä kamarissa on samanlainen panelointi, jota tähänkin suunniteltiin.

Kun levyjä alettiin purkaa paneloinnin tieltä, niin huomattiin mahdottoman olevan ehkä sittenkin mahdollista!


Veistetty kohta piilutettiin (siihen löytyy sellainen rälläkän näköinen laite ja asiallisia ammattilaisia tekemään työ halvalla ja nopeasti).

Aluksi piti etsiä ja poistaa vanhat naulat!


Seinä pestiin mäntysuopaliuoksella ja käsiteltiin Tikkurilan hirsisuojalla*. Uudestaan piilutetut kohdat käsiteltiin Bloomin puuvahalla* (sävy muskotti) ja sittenhän se olikin jo loppusilausta vaille valmis.


Alahirrestä oli kulunut niin paljon pois, että se päätettiin korvata pätkällä hirsipaneelia. Yläreunaan asennettiin myös samaista hirsipaneelia koteloinniksi piilottamaan sähköjohdot ja led-lamput, joka korostavat hirren pintaa kauniisti. Paikatut kohdat häipyvät entistä enemmän valaistuksen ollessa päällä, toisin kuin pelkäsin.

Niin puuttuko tästä vielä jotain listojakin?


Tietääkö muuten joku, mitä nuo kolot ovat? Niitä on kolme (minua vaivaa, että yksi ikäänkuin puuttuu) ja ne ovat noin 10 x 10 senttimetrin kokoisia ja viisi senttiä syviä. Mm. vesivaakaa, rakennustelinettä, välikaton hirsiä on ehdotettu jo, mutta kukaan ei tunnu tietävän varmuudella. Huomatkaa myös keskellä sijaitsevien kolojen päällä olevia vaaleampia läiskiä, jotka ovat erehdyttävästi suuren hirren poikkileikkauksen muotoisia. Anyone? Anytime!


Aivan kaikki eivät ole olleet yhtä innoissaan seinästä, vaan ovat päivitelleet meitä "nykyajan nuoria". En jaksa pahastua, että arvostelevat makuamme, kun kehuvat samassa lauseessa nuoriksi (ja ovat sitä paitsi jo hammasta purren joutuneet kehumaan lopputulosta).

 
Hämärässä otetut tärähtäneet kuvat eivät kyllä anna arvoa tuolle seinälle. Eivätkö vanhat ovet, jotka pitäisi vielä entisöidä.

Nyt puuttuu enää tv-taso ja telkkari, niin olympialaiset saavat alkaa. Jee! :D


PS: Maalausvinkki, joka on saatu yrityksen ja erehdyksen kautta: Ei kannata kaataa maalipönttöä keskelle lattiaa. Jos kuitenkin päättää tehdä niin, niin kannattaa edes tähdätä siihen kohtaan lattiaa, joka on suojattu. Ei sen viereen. Muuten voi joutua selittelemään sotkua miehelle, joka on vuodattanut verta, hikeä ja kyyneleitä kyseisen lattian kunnostamiseen pesemään lattiaa hankaussienellä reilun tunnin ja lakkaamaan lattian kyseisestä kohdasta uudestaan.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Terveellisiä herkkuja

Viikonloppuun kuuluu yleensä rentoutuminen sohvalla löhöten ja Putousta katsoen. Aiemmin siinä sivussa upposi yhtä jos toista epäterveellistä herkkua, mutta tällä kertaa tehtiin toisenlaisia eväitä!


Tarjolle laitettiin päärynää, pähkinöitä, kalkkunaleikkelettä, polar juustoa (5%), guacamolea, kukkakaalta, kurkkua ja porkkanaa. 


Guacamole-ohjeen olen ottanut talteen Kalastajan vaimon blogista ja muokannut hieman. En laittanut rømmeä eli kermaviiliä sekaan, pelkkää avokadoa, sitruunamehua, valkosipulia, valkopippuria ja chiliä. Nam! :)


En ehtinyt saada annoksia vielä valmiiksi, kun jo ensimmäiset ryövärit olivat napsimassa kuormasta. Siinä meni koko satsi kymmenessä minuutissa kahden pienen tytön kanssa. Maistuu siis myös lapsille ja on mukavaa vaihtelua tavalliselle iltapalalle :) Mitäs terveellisiä herkkuja teillä syödään?

tiistai 21. tammikuuta 2014

Edullinen ehkäisy

Äiti haluaa nukkua. Isä haluaa nukkua. Esikoinen haluaa nukkua. Kuopus ei halua nukkua. Mitä siitä nyt tulis, jos kaikki haluais nukkua. Ei se yhteiskunta vaan pyöri sillä tavalla, että me kaikki vaan nukuttais.

Ymmi Hinaaja on samaa mieltä.

Terveisiä siis reissun päältä! Ollaan yövytty nyt kahdella kolmesta vävystä ja veikkaan, että tytöt eivät ole saamassa serkkuja ihan heti. Sen verran tehokasta ehkäisyä on seurata hetki lapsiperheen elämää kaksiossa... 

Ensinnäkin, tytöt eivät ole tottuneet nukahtamaan samassa huoneessa, joten sitä leikin, kikatuksen ja kiukuttelun määrää riittää ihan kunnon tovi, ennen kuin molemmat hyytyvät omiin nurkkiinsa. Vanhempien kömmittyä viereen ja juuri päästyä uneen alkaa sitten kuopuksen uuvutustaistelu kierros kaksi. Hän herää usein puolen yön jälkeen, mutta nukahtaa omaan sänkyynsä vaipanvaihdon jälkeen ilman ongelmia. Tämä ei päde reissussa, kun äiti ja isä ovat ihan vieressä ja olisi niin mukava jo nousta ylös ja leikkiä vähän. Kun kukaan ei yrityksestä huolimatta lämpene ajatukselle alkaa raastava huutokilpailu, josta kiittävät sekä aamulla aikaisin  heräävä isä, myös seinän takana nukkumista yrittävä vävy puolisoineen (ja epäilemättä myös seinänaapurit). Kuopus ei ole tottunut siihen, että häntä rauhoitellaan keskellä yötä, joten kaikki yrityksen hyssytellä häntä pahentavat vain asiaa. Reilun tunnin kiukuttelun, huudon ja kiemurtelun jälkeen kuopus nukahtaa lopulta -vain herätäkseen uudelleen ennen kuutta. 

Mutta en mä tässä nyt voi teille uneksi muuttua. Ehkäisyksi voin, sillä jos joku haluaa käyttää edullista, hormoonitonta ehkäisyä, niin tilaa vaan meidät (tai vaihtoehtoisesti jonkun toisen huonounisen lapsiperheen) yökylään, niin ei varmasti tee mieli lisääntyä ihan hetkeen!

PS. Jos joku ei säikähtänyt unen puutetta, niin voidaan keskustella myös aiheista "tuikkulyhdyt sohvapöydällä", "suklaavanukas tuolin pehmusteessa" ja "ykköshätä (joskus myös kakkoshätä) olohuoneen matolla".

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Alakerran WC -ennen ja jälkeen

Alakerran WC oli muutoskohteista yksi suurimmista; sen paikka vaihtui kokonaan! Alunperin joskus viisikymmentäluvulla (?) yhdestä talon kamareista tehtiin sauna, pesuhuone, wc ja pannuhuone. Wc:lle jäi tilaa aivan pienen nurkan verran, ehkä n. 1,5 neliötä. Se ei lapsiperheen tarpeita täyttänyt mitenkään päin, joten pitkän harkinnan ja vaihtoehtojen pohdiskelun jälkeen (mietittiin vessaa jopa leivinuunin taakse jäävään syvennykseen!) tulimme siihen tulokseen, että ainoa järkevä paikka vessalle on uudella puolella, kodinhoitohuoneen yhteydessä.

Vanha vessa oli puhelinkopin kokoinen. Ja yhtä antiikkinen.

Suunnitelmien edetessä jouduttiin vielä heittämään vessa toiselle puolelle huonetta, peilikuvaksi ensimmäisistä piirroksista. Lopputulos on hyvin perinteisen kokoinen ja näköinen vessa. Toimii kuin junan vessa, mutta näyttää astetta hienommalta ;)


Kuvaushetkellä vessasta siivottiin pois potta, koroke, aikuisten lasten vessalukemiset sekä ne kolme ihmistä, jotka yleensä tuppautuvat tuonne yhtä aikaa.


Vessa on edelleen ns. avomalli. Ovi on jo tullut, mutta ovipokat eivät ja ovenkahvatkin ovat vielä hakusessa. Lapsiperheessä ovi toimittaa yleensä lähinnä koristeen virkaa, joten käytössä tämä on ollut siitä lähtien, kun vedet saatiin vedettyä. Viimeistelylistalla on oven lisäksi mm. koristelistan toisen osan kiinnitys ja seinän maalaaminen osittain uudelleen (nimim. tekevälle sattuu).


Lopuksi vielä listaus käytetyistä tuotteista, jos miellyttävät muidenkin kuin meidän silmää:

Lattialaatta: Progress beige 33,3x33,3 -Sisustus Trendo*
Seinämaali: Tikkurila Luja puolihimmeä (sävy F487) -Rautapohja*
Tapetti: Pure 52353 -Sisustus Trendo*
Katon käsittely: Tikkurilan Supi Saunasuoja (sävy 5087 Poro) -Rautapohja*
Kalusteet: Loiste-ovimalli valkoinen, taso R289 tammi sahalauta, vedin 55 antiikki soikio nuppi -Topi-Keittiöt*
Valopeili: Topimir 900x700mm -Topi-Keittiöt*
Pyyhekoukut ja wc-paperiteline: Smedbo Villa Chrome -Sisustus Trendo*
Matto: Pappelina Svea 50x70 harmaa/metalli -Sisustus Trendo*
Valaisin: Massive Brenna 32026/11/10 

Kaikki tarvikehankinnat itse vessan runkoa ja kodinhoitohuonetta rakennettaessa tehtiin Rautapohjasta*. Niistä en osaa tarkemmin kertoa muuta kuin, että henkilökunnan pikkujoulu vietettiin varmastikin niillä tuotoilla, niin usein me liikkeessä kesän ja syksyn mittaan olemme vierailleet ;)

maanantai 13. tammikuuta 2014

Kolme sukupolvea saman katon alla

Epäilijöitä varmasti riitti, kun sana alkoi levitä, että meidän talous on muuttamassa saman katon alle isäni kanssa. Tähän kaksilapsiseen perheeseen on siis viime vuoden pääsiäisestä asti kuulunut minun ja mieheni lisäksi myös pappa ja viikonloppuisin yleensä myös täti (siskoni). Lisäksi nurkissa pyörii sekalainen seurakunta tätejä, enoja ja setiä, mitä milloinkin, joten yksin täällä ei tarvitse olla. Talossa riittää neliöitä, joten sovussa ollaan toistaiseksi eletty. Tietysti välillä täytyy puhdistaa ilmaa pitämällä mykkäkoulua ja karjumalla naama punaisena antamalla kehittävää palautetta suuntaan ja toiseen. Hyötyä tästä asumisjärjestelystä on ehdottomasti kaikille ja väitänkin, että plussia on enemmän kuin miinuksia! 

Isälleni: Ruoka on valmiina ja pyykit puhtaana, kun muistaisi vain käydä syömässä ja tuoda likapyykin pyykkikoriin. Lastenlapsia joutuu saa hoitaa niin paljon kuin haluaa ja nähdä läheltä kuinka tytöt kehittyvät. Koko isän olemus muuttuu, kun hän on lasten kanssa; on mukava nähdä kuinka katkeroitunut leskimies vertyy vielä hippasille nauru korvissa ;) Muutenkin juttuseuraa riittää (halusi tai ei) sekä itsestäni että miehestäni pitkään lähes yksin asuneelle puheliaalle miehelle. Tekninen tuki on yhden pyynnön päässä, samoin ompeluapu ja mitä kaikkea sitä nyt tarvitseekaan! Työrauha ja hiljaisuus on kuitenkin ikuisesti menetetty!

Kuusiaitaa kaatamassa viime kesänä kodinhoitohuoneen tieltä.

Minulle ja miehelleni: Yli sata vuotta vanha talo olisi peitonnut meidät varmasti alle viikossa, jos isäni ei olisi paikalla näyttämällä kädestä pitäen vuosien aikana oppimiaan kikkoja ja jakamassa sitä hiljaista tietoa eteenpäin meille uusille talon omistajille. Saamme lastenhoitoapua aina, kun tarvitsemme (tosin pienillä rajoituksilla, vaippahommat luonnistuu vähän heikosti...). On muuten aika luksusta herätä joskus aamuisin huomatakseen, että kello on esim. puoli yksitoista; eikö nuorin ole tosiaan vielä herännyt (esikoisella on äitinsä unenlahjat ja saatta posotella kevyesti sinne asti, jos on mennyt myöhään nukkumaan). Yksivuotias löytyy kuitenkin yläkerrasta pappan huoneesta, ovat siellä leikkineet jo lähes pari tuntia! Aamupalakin on jo syöty (noin litra maitoa ja rasiallinen viinirypäleitä :D) Myös joustavuus menojen yhteensovittelemisessa on mahtavaa, etenkin näillä pääkallokeleillä! Voin lähteä hyvissä ajoin esim. sählyyn, vaikka mies ei olisi vielä tullut töistä kotiin. Isäni voi sen varttitunnin vahtia tyttöjä ilman, että mitään ruokaan/vaatteisiin/eritteisiin liittyvää täytyisi huomioida. Välillä aamuisin, kun kello käy haluttua nopeammin, auton ikkunat puhdistuvat kuin itsestään ja vapaa syli ottaa toisen lapsen puettavaksi. Ruoanlaitossakin apua saa tarvittaessa ja remontista emme olisi varmasti selvinneet ilman isäni apua. Hän on kuitenkin käytännössä koko ikänsä rakentanut (mm. remontoinut yläkerran tulipalon jäljiltä ja veistänyt hirsimökin itse alusta loppuun), joten tietotaitoa on vaikka kuinka paljon. No kärsiikö se parisuhde sitten, kun se pappa pyörii jaloissa? No ei. Sen takia ainakaan. Sanoisin, että pienet lapset ja remontti rasittavat suhdetta, mutta pappan läsnäolo ei niinkään.

Pappa toimii tarvittaessa myös sitterinä. Tässä kuopuksen syödessä ensimmäisen kerran kiinteitä. Hyvin meni, molemmilta!

Lapsille: Muistan itse lämmöllä omaa lapsuuttani, kun mummuni asui meidän kanssa saman katon alla. Samanlaisia ihania muistoja toivon myös omille lapsilleni ja alku näyttää ainakin lupaavalta :) On mahtavaa, että isän ja äidin lisäksi heille tulee myös hyvin läheinen suhde isääni (ja moniin muihinkin!). Lapset saavat kuulla pappan tarinointeja ja esitellä innolla tekemisiään hänelle. Ajattelin alunperin, että lapset eivät saisi pappan huoneeseen mennä kutsumatta, jotta pappa saa levätä rauhassa ja tehdä omia töitään ilman häiriötä. Ehdotus miellytti myös isääni; lapset saavat tulla vain pyydettäessä, lapsenlapset milloin vain! :D Arkena tytöt löytääkin usein pappan huoneesta pikku kakkosta katsomasta.

Tarinoita puolin ja toisin.

Harkitsematta tällaiseen asumisjärjestelyyn ei kannata hypätä, henkilökemioiden on kohdattava. Kompromisseihin on varauduttava puolin ja toisin, koska vanhoja tapoja on jokaisella ja kun siihen lisätään vielä talon tavat, niin saattaa esim. jäädä lukkojen taakse... Muuten kyllä suosittelen lämpimästi, jos vain mahdollista :)

PS: Kuopuksen ensimmäinen sana oli pappa! (oikeasti se oli kakka, mutta se on vähän noloa, niin sovitaan, että toinen sana olikin se ensimmäinen sana, eikö vaan)

perjantai 10. tammikuuta 2014

Induktioliesi vs. puuhella


Pari kuukautta ilman keittiötä opettaa ihmisen arvostamaan ihan eri tavalla keittiöön liittyviä mukavuuksia, kuten uunia ja liettä. 

Paitsi että meillä oli liesi käytössä koko ajan, miten sen nyt ottaa. Mies tykkäsi kuin hullu puurosta keitellä puuroa sillä, mutta itse en oikein lämpene puuhällälle (kuten oikeaoppisesti kuuluu sanoa). Tein kuitenkin vertailevaa tutkimusta aiheesta puuhella vs. induktioliesi (kun kerran viimein se induktiokin joulun alla käyttöön saatiin ja näyttää, ettei minulla ole parempaakaan tekemistä?)


Onko siis hällä väliä?

Induktioliesi
-nopea
-vaatii hieman harjoittelua (vanhempi ikäpolvi isä)
-merkkivalo kokkailun jälkeen ei juuri lämmitä, ei mieltä eikä kehoa
-aikastalailla turha, jos sähköt on poikki
- edullinen käyttö, koska sähkönkulutus on pieni
- turvallinen (ISO plussa lapsiperheessä)
- helppo pitää puhtaana (vaikkakin odotin kyllä, että tämä puhdistaisi itse itsensä)
- meni hyvät kattilat uusiksi, kun ne ei ole tarpeeksi hienoja hänen korkeudelleen induktioliedelle, magneetti sen meille kertoi
- induktioliedellä voi ladata kännykän (paitsi että ei kannata uskoa kaikkea mitä netistä löytyy :D)


Puuhella
- hidas, mutta kun lämpenee, niin on pirun kuuma ja pitkään
- vaatii hieman harjoittelua (nuorempi ikäpolvi minä)
- lämmittää ja luo tunnelmaa (vastaa lähes takkaa!)
- toimii myös sähkökatkon aikana!
- edullinen (etenkin, jos on polttopuut omasta metsästä, vaatii vain vähän miesväen omaa vaivaa)
- toimii erittäin käyttökelpoisena käyttötasona, kun ei ole lämmityskäytössä
- tässä polttaa helposti itsensä, jos ei suoraan koske lieteen, niin kyllä on vaan kaikki välineetkin hehkuvan kuumia. Ei sovi lapsille, eikä oikein toimi kantoliinan kanssa :/
- hankala pitää puhtaana (hirvittävä käry lähtee, jos jotain eksyy paistinpannulta liedelle...)
- ei syrji ketään, ei kattilaa eikä pannua, pelkän magneettisuuden perusteella


Puuhella toimii laskutasona ja leipomisalustana irtolevyn avulla (tilattu Topi-keittiöiltä* keittiön toimituksen yhteydessä)

Molemmissa on siis omat hyvät ja huonot puolensa. Aika jees, että taloudesta löytyy molemmat :)

Upo vm. kivi ja miekka, kestää isältä pojan tytön tyttärille

Upo vm. 2013, kestäisipä edes äidiltä tyttärelle...

tiistai 7. tammikuuta 2014

Superdieetti -once again

Olen yhä täällä, eli en hukkunut poreammeeseen! Yritin kyllä monta kertaa ;) Joulu on vietetty aika tiiviisti perheen ja suvun kanssa kylpien, vieraiden kanssa poreammeessa, lukiessa (!!) Nesbøn kirjoja kylvyssä, remontoidessa asentaessa poreammetta ja pesistreeneissä lihashuolto porekylvyssä. Täytyy myöntää, että blogitauko teki terää, olen ollut todella väsynyt koko syksyn ja oli aika huilata kunnolla myös täältä ammeessa.

Juuri nyt luen tätä (öisin, kolmeen asti...)

Joulupyhät tulivat ja menivät, joulukilot (ja keittiörempan jäljiltä mikroateriakilot ja kaikki iltaherkuttelukilot) jäivät. Eli vuosi tärähtää käyntiin superdieetillä, jotta saadaan taas tämä mamma kuntoon (ja ihmiset lopettavat vatsanseutuni vilkuilemisen siinä luulossa, että perheen pääluku kasvaa)! Se toimi niin hyvin viimeksi, niin nyt on vain kyse tahdonvoimasta, että vastaavia tuloksia tulee uudelleen. Joskohan tämä arkikin vähän rauhoittuisi, niin ehtisi itsestäänkin pitämään huolta ja liikkumaan vähän enemmän.

Reenikassi on taas pakattu!

Liikuntapuolella tulee sellaisia muutoksia, että pesäpallo nousee taas kuvioihin mukaan (JEEEE!!!). Uskaltauduin paikallisen naisjoukkueen mukaan, enkä ole katunut hetkeäkään. On ollut hirveä ikävä sitä pallon ääntä, kun saa täysillä lyödä keskiosumia verkkoon, ei oo parempaa :) Ja sitten kun siihen lisäksi pääsee pätemään ja neuvomaan nuorempia, niin mähän oon ihan elementissäni ;) En nimittäin osaa enää puoliakaan siitä mitä joskus, mutta kuvittelen, että osaan neuvoa muita oppimaan niitä tekniikkajuttuja ym. Toivottavasti eivät potki mua ennen kevättä pihalle :D