Amme

Amme tarkoittaa norjaksi imettämistä. Ammetåke tarkoittaa imetyssumua (klik klik). Nykyään amme tarkoittaa minulle tätä:

Kannatti säästää, siinä se nyt on: oma poreamme <3

 
Onneksi oli talo täynnä miehiä (huom. remonttimiehiä, eikä mitään satunnaisia salarakkaita hiippareita), kun amme toimitettiin rekalla pihaan. 80 kiloa ei ehkä kuulosta paljolta, mutta kyllä siinä hiki tuli katsellessa, kun ammeen ja ovenkarmien kanssa piti pelata tetristä, että saatiin koko komeus sisälle.

Oisit nyt ottanu ees sen juuriharjan pois ennen ku kuvasit...

Joulu tuli tänä vuonna aikaisin. Pitkäaikainen haaveeni on toteutunut! Ihan sama miltä muualla talossa näyttää, tähän ammeeseen ne huolet voi kirjaimellisesti hukuttaa. Samalla rahalla ne huolet olisi varmaan voinut hukuttaa jonnekin suolaiseen mereenkin, mutta tästä voi nauttia vähän useammin ;) Hyvää joulua itse kullekin, muistakaa tekin rentoutua ja irrottautua arjesta :)

PS. Jos minusta ei kuulu enää mitään, niin olen jäänyt hiuksista kiinni noihin suuttimiin ja kuollut onnellisena. 

Karkkien top 10

Katja, mahtavaa, että joku muukin kiusaantui kirjahaasteesta. Karkkihaasteesta en kiusaannu (paitsi, että minua kiusaa se asia, ettei minulla ole nyt karkkia suussa).

Need I say more?

Minuun eniten vaikuttaneet karkit ovat siis:

Kismet: Niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Onko tälle keksitty jo handsfree? Olin niin liikuttunut, kun suklaakonvehtien rinnalle oli noussut Kismetin lahjapakkaus (8 kpl!!). Love at first sight!

Lontoon rae: Ei junamatkaa ilman lontoon rae pussia. On mahdollista, että olisin ollut 10 kiloa hoikempi opiskeluaikana ilman tätä karkkia. Saisivat muuten korjata jo nimen siihen pussiinkin, se mikään lontoo rae ole!

Pandan juhlapöydän konvehdit: Joulu <3 "Pakolliset" joululahjat <3 Toissavuotiset konvehdit uudelleen jaossa <3 (ei muuten ole koskaan lähtenyt meiltä eteenpäin)

Turkin pippurit: Niitä saa Norjasta!!  Ei muuten kannata vetää sitä jauhetta henkeen tai voi joutua saikulle ärsyttävän yskän takia, koska a) ääni ei lähde ja jos lähtee, niin puhe keskeytyy yskänpuuskaan, b) joudut käyttämään niin vahvoja yskänlääkkeitä, että hourit ympäri vuorokauden normaalia enemmän.

Sirkusaakkoset: Maku, koostumus, muotoilu, pölyttyvät rakkausviestit kirjahyllyllä (not in our home, mutta lähisuvussa kuitenkin).

Nallekarkit: En oikeastaan tykkää, mutta ainoa, jota olen maistanut pitsassa (?). Oli makeaa.

Geisha: Suklaiden kuningatar! Kaikissa muodoissa. Jos Katja kiljahti ääneen nähdessään pätkis-pussin kaupassa ensimmäistä kertaa, niin minä hypin ja kiljuin nähdessäni Geisha-jäätelön ensimmäisen kerran :D

Vaahtokarkit: En juuri näistäkään välitä, mutta eräs nimeltä mainitsematon esikoinen välittää. Päiväkodissa eivät juuri välittäneet olkapäistä varpaisiin asti levinneestä vaahtoeritteestä. Varmaan jotain mahatautia, totesin, kun en häpeäkseni voinut myöntää kuraamisen johtuvan viikonloppuna iltapalaksi nautitusta vaahtokarkkipussista. Lapsi parka. Sääliksi kävi myös kerhotätejä. Hitto, että hävettää vieläkin. Suosittelen siis välttämään liian suuria annoksia noin kaksivuotiaiden kanssa, jos ette halua siivota kukkurallista potallista vaahtokakkaa (tai sitä samaa kolmesta vaatekerroksesta).

Panda lakumix original: Vähän liian iso pussi. Tulee paha olo, kun tällaisen vetää varttitunnin automatkan aikana. Muuten bueno.

Ufot: Ufot on ihan parhaita, ihan sama minkä värisiä ovat kunhan ovat punaisia. Miksei näitä saa valmiiksi pussitettuna, minä vaan kysyn? Toisaalta, 2,1 kilon karkkilaatikko on kyllä mielestäni ihan realistinen annoskoko.

Nomnom.

Tässä postauksessa meni noin varttitunti. Tärkeysjärjestys se olla pitää sanon minä! Ja tämä postaus todellakin tägätään ruoka-tunnisteella (ei ehkä laihdutus-tunnisteella tällä kertaa...)!

Paras ystäväni

Ainekirjoitushaaste on saavuttanut jo leikki-iän ja haasteen heittäjä on tällä kertaa Leluteekin Emilia. Nyt kirjoitetaan aiheesta:

Paras ystäväni

 

Opettajan kommentti: No et sitten mitään muuta keksinyt... Tyhjä paperi, ihan oikeastiko? Olisit nyt kertonut edes lapsuuden pehmolelusta tai koiranpennusta! Eikö sinulla ole parasta ystävää? Ystäviä? Edes yhtä ystävää?? Taidat olla aika säälittävä. 

Olisit kirjoittanut vaikka lenkkikengistä, jotka toimivat psykologinasi, kun purat viikon paineet pitkällä lenkillä illalla, pimeällä, kun kukaan ei näe, kun hikeen sekoittuu vähän kyyneleitä. Tai kuinka aviomiehesi on nykyään paras ystäväsi ja ymmärtää sinua silloinkin, kun kukaan muu ei enää ymmärrä (itsesi mukaan lukien). Kai sinulla edes teininä oli joku tyttöporukka, joka paransi maailmaa, eikö kaikilla ole ollut sellainen? Tiedätkö joku sellainen ystävä, joka pitää hiuksista kiinni, kun puhuu norjaa valkoiseen luuriin? Onneksi et sentään mitään nyyhkytarinaa kertonut, kuinka et olisi selvinnyt vauvavuodesta ilman vertaistukea ystäviltä, jotka eivät hekään löytäneet pukluttomia paitoja vaatekaapistaan ja siistiytyminen tarkoitti hiusten laittamista ponnarille. Kiitos, että säästit meidät myötähäpeältä. Huoh, alan jo kuulostaa ihan sinulta. Ryhdistäydy nainen! Olet häpeäksi bloggaajakollegoillesi!

Liekohän Liina tiesi mihin ryhtyi, kun haastoi meidät ensimmäisen kerran? Omat neljä edellistä ainettani löytyvät ainekirjoitushaaste-tunnisteen alta, koosteen muista "bestiksistä" löydät Emilian blogista varmasti parin päivän sisällä (tai voit kilkata tämän kommenttiboksin kautta eteenpäin) Vieläkö kestätte, jos näitä tulee lisää? ;)

Vasten kasvoja

Tulin tahattomasti loukanneeksi erästä tuttavaa, kun keskustelimme puhelimessa (emme olleet varsinaisesti aivan samaa mieltä puheenaiheesta) ja jossain vaiheessa sanoin jotain tyyliin "on eri asia sanoa jotain vasten kasvoja kuin puhelimessa". "Vasten kasvoja, aika hyvin sanottu." totesi vastapuoli loukkaantuneeseen sävyyn. En tarkoittanut lyödä vasten kasvoja.

Sanomalla vasten kasvoja tarkoitin kasvotusten. Neljä ja puoli vuotta Norjassa on tehnyt tehtävänsä. Käänsin tuon sanonnan kätevästi Norjan vastaavasta "ansikt til ansikt" (jonka myös sekoitan jatkuvasti sanontaan "ansikt mot ansikt"). Tuohon sanontaan hatarasti vetoaminen kiivaassa keskustelussa ei oikein toiminut. 

Aasinsilta

Aasinsiltana itse aiheeseen; nyt on tullut kyllä koko vuoden edestä vasten kasvoja. Uuni ei sopinut kalusteisiin, piti leikata vähän metallisesta takalevystä irti, koska patterin putki on kalustekaapin sisällä (don't ask). En ole yli viikkoon laittanut pyykkejä kaappiin (vaikka pessyt kyllä olen), koska sormeni vuotavat verta, enkä halua sotkea puhtaita vaatteita. Sen sijaan, että siivoaisin tai tekisin jotain muuta hyödyllistä päikkäriaikaan, laadin valituskirjeitä ERKO:lle, koska olemme eri mieltä mm. siitä, kuuluuko minulle lapsikorotus vai ei (koska ainakin viimeisimmän tietoni mukaan minulla on kaksi elätettävää jälkeläistä, ERKO:lla on ilmeisesti parempaa tietoa asiasta?). Potentiaaliset työpaikat tuntuvat dominopalikoiden tavoin kaatuvan ulottumattomiin toinen toisensa perään. Ja joulu! Oliko pakko tulla niin äkkiä?! Meillä on saunassa vielä seinä auki, eikä pesuhuoneeseen pääse, kun siellä laatoitetaan yötä päivää. Putkivahingot (pesuhuoneessa ja keittiössä) on sentään jo korjattu ja vältytty suuremmilta vahingoilta. "Normaali" nukkumaanmenoaika on nykyään aikaisintaan puoli kahdelta, pahimmillaan puoli neljältä. Enkä silti ehdi lukemaan blogeja saati kirjoittamaan omaa :( Ja niinkuin näitä hormoneja ei jo neljän vuoden aikana olisi tarpeeksi ollut, niin tervetuloa vaan takaisin my dear friend PMS (ja miehelle vaan tiedoksi, että kirjainyhdistelmä ei kohdallani viittaa postmenopausal syndromeen).

Nyt lähden kuitenkin vielä etsimään yhtä kadonnutta lompakkoa (talo on käännetty jo kaksi kertaa, eikä löydy mistään) ja sitten vielä vähän maalia ja tapettia vessan seinään. Onneksi huominen ainekirjoitushaaste on selätetty jo viikkoja sitten, nyt kun ehtisi vielä julkaisemaan sen oikeaan aikaan...

PS. Ja tiedän kyllä. Kaikki ovat terveitä, katto on pään päällä jne... mutta kyllä se silti ottaa aivoon, kun kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta.

Kiirekiikku

Kiirekiirekiirekiirekiire. Vai onko?

Muistan elävästi, kuinka lukion matematiikan opettajani kertoi äitinsä neuvosta: Kun on kiire, niin pitää istua kiikkuun ja kiikkua niin kauan, että kiire menee ohi. 

Tässä talossa on ilmeisesti ollut joskus jollain muullakin kiire, kun on kiikusta maali noin kulunut.

Normaalien joulukiireiden lisäksi viidettä viikkoa jatkuva keittiöremontti (ja pesuhuone ja sauna ja kodinhoitohuone...) ei varsinaisesti helpota kiireen tunnetta.

Koska tässä kaaoksessa ei yksinkertaisesti enää yksi päivä tunnu missään ja huomenna on itsenäisyyspäiväkin, niin päätin ottaa tuosta ohjeesta vaarin. Sen sijaan, että olisin käynyt tämän kasan kimppuun ja taitellut kestovaipat käyttövalmiiksi...

...aionkin seuraavaksi käydä tämän vaihtoehtoisen, kiireettömän, kasan kimppuun ja rentoutua pienen hetken, kunnes arki vie taas mukanaan.

Moneltako ruokakaupat menee tänään kiinni? Pitää varmaan lopettaa haaveilu ennen sitä, että ehtii hakea ruokaa perheelle!

Joululaulukalenteri

Huomenna se alkaa; Ainoa vuodenaika, jolloin kotiäitikin tietää monesko päivä (ja joskus myös mikä viikonpäivä!) on menossa. Joulukalenteri pitää siitä huolen. Meidän tytöt ei vielä tiedä joulukalentereiden olemassaolosta, joten kaikki suklaakalenterit, myös ne prinsessakalenterit, on jätetty kauppaan (koska "ne on kaupan omia" ;) ). Ajattelin kuitenkin, että ehkä tämä vuosi voisi olla otollinen testaamaan joululaulukalenteria (ilman huutavaa vastarintaa). Joululaulukalenteri tai joulurunokalenteri on myös erittäin hyvä vaihtoehto mm. päiväkodeille! Muita ideoita DIY joulukalenterille kokosin viime vuonna, käykäähän kurkkaamassa, jos vielä mietitte, mitä tänä vuonna keksisi :)

Joululaulukalenteri in action (huom. tarpeeksi korkealla, etteivät lapset yllä repimään sitä).

Keräilin joululauluja kalenteriin kriteereinä a) osaan laulun b) laulu on ns. lasten joululaulu c) otin huomioon myös juhlapyhät kuten itsenäisyyspäivän. Tältä näyttää laululistaus:

1. Hoosianna
2. Kuuraparta
3. Kilisee kilisee kulkunen
4. Reippahasti käypi askeleet
5. No onkos tullut kesä
6. Maamme
7. Tonttujen jouluyö
8. Koska meillä on joulu
9. Petteri Punakuono
10. Jos ei jouluna ole lunta
11. Joulu on taas
12. Nisse-Polkka
13. Santa Lucia
14. Valkea joulu
15. Joulupukki
16. Kulkuset
17. Porsaita äidin oomme kaikki
18. Joulukirkkoon (kello löi jo viisi)
19. Joulupuu on rakennettu
20. Hei tonttu-ukot hyppikää
21. Kolme yötä jouluun on
22. Joulumaa
23. Joulupukki matkaan jo käy
24. Jouluyö juhlayö

Taisin just murhata Tuhkimon ja Bellen...

Tulostin laulut paperille ja leikkasin ne omiksi paloikseen. Sitten käärin kunkin laulun sanat joululahjapaperiin karkiksi (lapsi saa leikkiä sillä lahjapaperilla sillä aikaa, kun itse lunttaan laulun sanoja) ja ripustin ne lahjanarulla roikkumaan. Tähän on hyvä käyttää kaikki jämäpaperit ;) Sieltä orrelta sitten joka päivä avataan yksi käärö ja lauletaan yhdessä ja lasketaan montako yötä vielä on jouluun. Äidille on varattu perinteisesti myös yksi arpakalenteri, josta on tilattu päävoitto tai vähintään omat takaisin ;)

Onnea Kupla -ja arvonnan voittaja

Vuosi sitten pohdin, että miksi. Tässä ollaan vuosi myöhemmin ja syyt eivät ole juurikaan muuttuneet (postaustiheys on tosin remonttikiireiden takia kärsinyt). Kirjoitan blogia, koska pidän siitä. Bloggamisesta on tullut tärkeä harrastus -henkireikä- ja te kommentteinenne annatte blogille oman lisänne. Aiheet ja mielialat vaihtelevat laidasta laitaan ja olen niistä täällä mahdollisimman aidon ironisesti kertonutkin, joskin en jaa kaikkea elämästäni. Tänne voi tulla purkamaan huolia ja jakamaan iloja, sen verran kuin itse kokee hyväksi. Toiveita saa esittää sisällön suhteen ja mielellään vastailen kysymyksiin, jos suinkin pystyn. Vaikka en anonyymisti kirjoita, niin pelisäännöt perheen kanssa estävät tiettyihin yksityiskohtiin menemisen (ja maailman kauniimpien tyttöjen prinsessakuvien julkaisemisen!)

Onnea siis Kuplalle, -erästä lukijaa lainaten- "olet kasvanut, pysyt pystyssä ja puhetta tulee paljon".

Yleisön ylivoimainen suosikki oli nr 2 :)

Halusin kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta Sisustus Trendon* lahjoittaman joulukranssin arvonnalla ja voittajaksi random number generator arpoi Aman, onneksi olkoon!


Kiitos kuluneesta blogivuodesta ja onnea 1-vuotiaalle!

Ääneni saa kranssi nro 4.
Terveisin, Ama

Otathan Ama minuun yhteyttä, niin selvitellään postitusasiat! :)

Hän saa palkinnoksi kauneimmaksi äänestämänsä kranssin nr 4! Kiitos suuresta osallistujamäärästä arvontaan ja erityisen suuri kiitos, että käytte täällä lukemassa ja kommentoimassa. Jos osaisin puristaa tämän tunteen tableteiksi ja tuoda apteekin hyllyille, niin menestys olisi taattu mielialalääkemarkkinoilla ;) Nautitaan elämästä jatkossakin kaikkine iloineen, vastoinkäymisineen, uhmakiukkuineen ja joulukransseineen! :)

Ammattiylpeys

Minulla on maailman tärkein ammatti. Olen vanhempi kahdelle lapselleni (isä on vähintään yhtä tärkeä heille). Mutta. Äitiys ei ole oikea ammattini.

Tiedättekö, kun on 18 vuotta käynyt kouluja ja opiskellut, niin se ei ikään kuin riitä, että vaan hengailee kotona. Minusta on aika ajoin ihanaa olla äiti (uskokaa vaan, vaikka yleensä täällä vain valitan), mutta työttömyys ottaa mielen päälle. Olisin mieluummin maksamassa veroja takaisin, kun olen niillä veromarkoilla ja -euroilla kouluni aikanaan käynyt. Koen myös, että minulla on paljon annettavaa farmasialle ja asiakkaille. Miksi istuisin tietojeni ja taitojeni päällä, kun voisin niitä jakaa eteenpäin? Haluan myös oppia uutta alalla, joka menee kuin höyryjuna eteenpäin. (Kuopiossa on ollut farmasian opetusta 40 vuotta. Alkuaikoina asiakkaalle sai hädin tuskin antaa selvityksen lääkkeen vaikutuksista, jos hän apua pyysi. Nykyään meillä on velvollisuus antaa neuvontaa, emme kysele ja tenttaa asiakkaita ilkeyttämme ;) Toivottavasti Kuopiossa pysytään jatkossakin ajan hermolla ja annetaan näin hyvät valmiudet työelämään.) Vuodet kotona lyövät vasten kasvoja, kun jossain vaiheessa töihin paluu koittaa. Koska se koittaa. Jos ei muuten, niin teen sen työpaikan itselleni. Suomi on täynnä rohkeita ihmisiä, jotka alkavat yrittäjiksi, miksi minä en voisi olla yksi heistä? Työtä se vaatii, alkupääomaa ja rohkeutta, oikean ajoituksen ja oikeat realistiset markkinat jne. (Eveliina, jos luet tätä, niin olet mun idoli! Olet uskomattoman rohkea ikäiseni kahden lapsen äiti, joka on ennakkoluulottomasti lähtenyt alallamme yrittäjäksi. Laittakaahan lukijat Evenmed korvan taakse!)

Onneksi ammattiliiton kautta pysyy ajan tasalla monissa asioissa, vaikka en työelämässä aktiivisesti juuri nyt olekaan. Olen myös saanut kunnian edustaa proviisoreita liiton edustajistossa ja huomenna työrupeama sitten alkaa. Siellä kehiin hyppää vähän asiallisempi minä kuin täällä blogin puolella (joskin asiattomilta jutuilta tuskin kahvitauolla vältytään). On upeaa nähdä koko hieno joukko alan ihmisiä, ei mitään hiirulaisia kuulkaa ;) Toivottavasti saadaan valittua kunnianhimoinen ja samaan aikaan järkevä hallitus seuraavaksi neljäksi vuodeksi, niin saadaan alan asioita taas eteenpäin. 

PS. Arvonta on huomenna, vielä ehtii äänestämään ja osallistumaan :)

Vain elämää -Paulan päivä

Mitähän sitä tekisi ensi viikon perjantaina; Vain elämää on nyt ohi. Toinen tuotantokausi oli viihdyttävä, joskin ei niin yllätyksellinen kuin ensimmäinen ja ehkä vähän tylsähkökin (odotukset saattoivat tosin olla vähän epärealistiset). Sellaisia timantteja kuin Erinin tulkinta Mieti mitä jää -kappaleesta tai Katri Helenan uudelleen sanoittama Elossa taas ei tällä kaudella mielestäni löytynyt. Pidin kyllä Anna Abreun Kylmästä lämpimään -versiosta ja Jukka Pojan Jäätelökesästä, Pauli Hanhiniemen End of love spektaakkelista ja Juha Tapion Luotsiveneestä, mutta en taida silti levyä ostaa.

Anna Abreun kuva kaapattu täältä.

Leikitelläänpä hetki ajatuksella, miltä näyttäisi Paulan päivä? Päivä aloitettaisiin ensinnäkin nukkumalla piiitkäään! Rahka-amupalan jälkeen heräteltäisiin kropat Clarissan (huom. Norjan parhaan ryhmäohjaajan, klik klik!) Cardio step interval -tunnilla (mulla on niitä niin kova ikävä). Hän olisi upottanut soittolistalleen LeAnn Rimesin Can't fight the moonlightin. Lukioikäisenä ajattelin, etten koskaan kyllästy tuohon lauluun, enkä ole vielä kyllästynyt. Sitä kuunneltiin paljon tyttöporukalla, kun ajeltiin rinkiä keskustassa (oh my, niitä aikoja). Lounaalla syötäisiin jotain ihan törkeän hyvää salaattia ja keittoa ja kuultaisiin minulle tärkeitä kappaleita. Yksi niistä on  Egotripin Lydia. Tuo vähän tuntemattomampi Egotripin kappale on ollut jostain syystä minulle tärkeä. Siihen ei liity mitään tiettyä hetkeä, se on vain hyvä ja on harmi, ettei se koskaan lyönyt läpi. Tässä Egotripin ehkä tunnetuin hitti, joka on kulkenut matkassa jo Irlannin harjoittelun ajoilta:

Lounaan päättäisi virsi Kuule minun ääneni. Kertoisin, kuinka yritin pitää itseni kasassa hyräilemällä mielessäni tuota rippikoulusta tuttua virttä samalla, kun pidin äitini kädestä kiinni hänen viimein saadessa rauhan syövän tuskilta. Sitten vähän itkettäisiin yhdessä (koska se kuuluu ohjelman formaattiin).

Lounaan jälkeen käytäisiin pelaamassa vähän pesistä, minka jälkeen vetäydyttäisiin rentoutumaan kylpyyn ja hierontaan. Päivällisellä tarjottaisiin hirvenlihaa jollain itselleni uudella valmistustavalla (jos niitä vain löytyy?). Pääruoan jälkeen muisteltaisiin opiskeluaikaa ja vedettäisiin porukalla snapsilaulu, mielellään itse sanoitettu tutulla melodialla, tyyliin Kolme yötä tenttiin on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät Mönkkösen. Urpo laskit väärin, tentti meni jo! Jälkiruokana olisi mahdoton määrä herkkuja, jotka eivät vaikuttaisi vaatekokoon nousujohteisesti seuraavana päivänä. Mässäilyn lomassa tunnelmoitaisiin Sitter neppå brygga -kappaleen tahdissa. Se on norjalaista räppiä, josta en ymmärrä puoliakaan, mutta tuo kohta sitter neppå brygga ser neppå Mjøsa kolahtaa (toisen suosikkiohjaajani veli on kyseisessä bändissä ja Jannicken tunnilla tämä biisi oli usein loppuvenyttelyjen taustamusiikkina). Ilta päätettäisiin neulomalla valmiiksi keskeneräisiä töitä ajalta ennen lapsia ja nauramalla viinilasillisen ääressä suurella ystäväporukalla. Taustalla soisi koko Take Thatin tuotanto (koska en osaisi valita vain yhtä kappaletta niiden kaikkien ulkoa osaamieni joukosta).

Koska kyseessä oli ajatusleikki, päivään sisältyi ainoastaan osittain epärealistisiakin juttuja. Oikeastihan minun päiväni kulkevat rataa: tiskaa - pyykkää - laita ruokaa - vaihda vaippaa - komenna lapsia - siivoa - yritä nukkua jossain välissä -tyyliin. On nekin joskus ihan mukavia päiviä.

Minkälainen sinun päiväsi olisi?

Jouluvalot

Meillä on kuulunut normaaliin sisustukseen porrasaukossa jouluvalot viimeiset 10 (15?) vuotta (ja kyllä, året rundt). Toissailtana sain itkupotkuraivarit (koska en ole vieläkään saanut pennin äyriä mistään instanssista ja alan luopua toivosta ja alkaa kerjätä kadulla, jos ei kuun loppuun mennessä mitään tapahdu) ja revin tämän seurauksena sen sekasikiön alas. Sori vaan tähdet, tontut ja lumiukot, mutta aikanne on nyt tullut täyteen, nauttikaa eläkkeestänne!

 

Tilalle virittelin aika tylsän ja halvan rauhallisen jääpuikkoasetelman. Koska alakerta on vieläkin kuin pommin jäljiltä, on vaikea sanoa oliko tämä päätös nyt hitti vai huti. Vanhoja valoja en aio haudastaan pelastaa, ne eivät enää palaa. Nykyiset valot pääsevät kyllä välillä varastoon lepäämään, viimeistään ennen juhannusta!

 

Onneksi on vähän (keino)valoa elämässä, kun se vähän ravistelee.

Sisustus Trendon arvonta

Ensi viikolla juhlitaan tämän blogin 1-vuotissyntymäpäiviä ja sen kunniaksi järjestän yhteistyössä Sisustus Trendon* kanssa Teille rakkaat lukijat arvonnan! Eihän mikään blogi ole mitään ilman lahjuksia lukijoita :)

Joulu on luonnollisesti ottanut vallan Sisustus Trendossakin :)

Minulle oli luonnollista pyytää Sirkka-Liisaa mukaan juhlistamaan kuluneen vuoden bloggailuani; blogiin kirjoittamisen ja hänen suunnitelmiensa ansiosta olen pysynyt edes jollakin tavalla järjissäni tämän muutto- ja remonttikaaoksen ja vauvavuoden keskellä!

Meiltä löytyy tuollainen eläintyyny hirviaiheisena (kuinkas muutenkaan!).

Sisustus Trendo ei ole ihan tavallinen sisustuskauppa; liikkeestä voit ostaa esim. vain pienen joulukuusen koristeen (jos maltat olla ostamatta muuta), mutta halutessasi saat koko kotiisi sisustussuunnitelman avaimet käteen -periaatteella ja kaikkea tältä väliltä esim. konsultointia yksittäisen huoneen pintamateriaalien suhteen. Meille Sirkka-Liisa on tehnyt koko talon kattavan sisustussuunnitelman (sisältäen mm. pintamateriaalien valinnan ja kalustussuunnitelman), jonka pohjalta oli helppo lähteä toteuttamaan remonttia. En uskalla edes kuvitella kuinka kauan itsellä olisi tuhrautunut aikaa laattojen ja tapettien ihmeellisessä maailmassa! Tiesin myös suunnilleen, mitä minä me haluamme kodiltamme, mutta en tiennyt kuinka tuo tunnelma saataisiin. Yksittäisiä tavaroita on pysynyt mukana jo pitkään, mutta kuinka luoda kokonaisuudesta yhtenäinen, käytännöllinen ja viihtyisä olematta silti tylsä ja ennalta-arvattava? Hinta-laatusuhde on todellakin ollut kohdallaan, enkä ole katunut päätöstä kääntyä Sirkka-Liisan puoleen hetkeäkään.

Alakuvassa on esimerkki makuuhuoneen suunnitteluvaiheesta. Voi onnen tyttöä, joka tuosta harmoniasta pääsee nauttimaan!

Mutta mennäänpä jo asiaan ;) Äänestä alimmasta kuvasta mielestäsi kauneinta joulukranssia, niin arpaonnen osuessa kohdallesi saatat päästä ripustamaan juuri sen kotisi oveen ennen joulupyhiä (riippumatta siitä missä kotisi on, kunhan posti kulkee sinne asti) :) Arvonta tapahtuu keskiviikkona 27.11., joten muista äänestää ennen sitä! Osallistua voit joko tämän postauksen kommenttikentässä tai facebookissa tämän postauksen julkaisua kommentoimalla. Onnea arvontaan ja kiitos, että olette pysyneet mukana kuluneen vuoden!

Sankaritarina

Ainekirjoitushaaaste part IV. Oikeassa kulmassa Täti-ihminen heittämässä haasteen vasempaan kulmaan, jossa mm. Kupla iskee aiheeseen kynsillään ja jälki näyttää tältä (huomautan jo tässä vaiheessa, että kyseessä on fiktiivinen tarina, joka on saanut vahvasti vaikutteita todellisista tapauksista):

Sankaritarina

"Olipa kerran Elsi, 75-vuotias mummo, jolla oli suuria huolia terveyteensä liittyen. Hän oli kärsinyt masennuksesta jo pitkään, eikä tilannetta auttanut se, että viime vuonna hän oli kaatunut pahasti kotonaan ja joutunut lonkkaleikkaukseen. Liikkuminen onnistui enää pyörätuolin avulla ja kotona asumisen jatkuminen oli kyseenalaista. Elsi pelkäsi joutuvansa vanhainkotiin. Kipulääkityksestä oli tullut osa arkea ja koktailin täydensivät psyykenlääkkeiden lisäksi mm. virtsatietulehdusten estolääkitykset, hormonit, ruuansulatukseen liittyvät lääkkeet sekä sydän- ja verisuonisairauksiin käytetyt lääkkeet. Tämä pieni mummo käytti päivittäin 22 eri lääkettä, joista 15 säännöllisesti ja 7 tarvittaessa! Aikamoinen paukku terveellekin aikuiselle, saati sairaalle vanhukselle.

Elsi ja hänen omaisensa olivat huolissaan tulevaisuudesta, näin ei voisi jatkua. Elsin lääkäri otti yhteyttä paikalliseen apteekkiin, koska hänellä oli hyviä yhteistyökokemuksia muiden asiakkaidensa lääkitysongelmien ratkaisemisessa. Apteekilla proviisori Jouni otti Elsin tapauksen pohdittavakseen. Hänellä oli perustutkintonsa lisäksi lääkehoidon kokonaisarvioinnin* tekemiseen oikeuttava erityispätevyyskoulutus ja juteltuaan lääkärin kanssa hän otti Elsin ongelman ratkottavakseen. Jouni tapasi Elsin tämän kotona ja he juttelivat mm. Elsin terveydestä, lääkityksestä ja lääkkeenottoon liittyvistä ongelmista Jounin mukanaan tuoman kaavakkeen johdattelemana (Elsi tarjosi makoisat pullakahvit ;) ). Lisäksi Jouni sai käyttöönsä mm. Elsin lääkityshistorian, veriarvot ja epikriisin. Kotikäynnillä selvisi myös, että Elsi käytti tunnollisesti vitamiineja ja luontaistuotteita, koska halusi selkeästi pitää huolta itsestään. Yksi näistä luontaistuotteista oli mäkikuisma, jota käytetään mm. lievien masennus- ja unihäiriöoireiden hoitoon.

Jouni pohti Elsin tilannetta kaikkien tietämiensä faktojen valossa ja teki lääkärille lääkkeisiin liittyvän muutoslistan, jonka hän kävi yhdessä lääkärin kanssa läpi. Lääkäri oli samaa mieltä suurimmasta osasta ehdotuksia ja niitä alettiin yksi toisensa jälkeen toteuttaa samalla Elsin kuntoa tarkasti seuraten.

LHKA:n jälkeen tehtyjen lääkitysmuutosten avulla Elsin terveys parani merkittävästi. Mäkikuisman käyttö lopetettiin yhteistuumin sen jälkeen, kun Elsille oli selvennetty, että sillä on voimakkaita yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa; Elsin käyttämän masennuslääkkeen haittavaikutukset olivat voimistuneet, kun sitä oli käytetty yhdessä mäkikuisman kanssa. Mm. huimaaminen, joka todennäköisesti oli aiheuttanut myös lonkkaleikkaukseen johtaneen kaatumisen, oli nyt kurissa. Hänen liikkumisensa oli paranemaan päin, sillä huimaamisen vähentymisen lisäksi kipulääkitys oli lisätty riittäväksi ja hänelle paremmin sopivaksi (suurten vaikeasti nieltävien kapseleiden tilalle vaihdettiin tasaisesti kipulääkettä vapauttava laastari) ja nyt lyhyet kävelyt onnistuivat jo tuen varassa. Myös henkinen jaksaminen oli liikkumisen paranemisen myötä vahvistunut ja masennuslääkkeen annostus oli titrattu iäkkäälle sopivammaksi. Unihäiriöitä esiintyi enää harvakseltaan ja nukahtamisongelmiin hänelle riitti nykyään yleensä vahvojen riippuvuutta aiheuttavien unilääkkeiden sijaan miedompi melatoniini. Nesteenpoistolääke muutettiin tarvittaessa käytettäväksi, kun se oli aiemmin ns. "jäänyt päälle" ja löytynyt joka päivä lääkedosetista aamulääkkeiden kohdalta. Lääkekustannukset eivät olleet olleet Elsille aiemmin varsinainen ongelma, vaikka ne veivätkin kuukausittain kelpo osuuden hänen eläkkeestään. Nyt kustannukset olivat kuitenkin huomattavasti pienemmät jo sen takia, että turhat lääkkeet oli lopetettu (22 lääkkeen sijaan Elsi käytti enää kahdeksaa lääkettä), mutta myös siksi, että KELA-korvausnumero sepelvaltimotaudin hoidossa käytettyihin lääkkeisiin oli saatu ajantasalle sen puuttuessa aiemmin kokonaan.

Jatkoseurannassa Elsi säteili elämäniloa ja kiitti moniammatillista tiimiä ja etenkin LHKAn tehnyttä proviisoria (suora lainaus): Jouni on minun sankarini."

Minäkin haluan olla tuo arjen sankari ja sellainen minusta tuleekin. Aion käydä LHKA-koulutuksen ja tuoda osaamiseni Elsin kaltaisten ihmisten saataville, jos vain Luoja, KELA ja kaupungin budjetti niin suovat.

LHKA koulutusinfoa löydät täältä. Jos ilmoittaudut NYT, niin joudut pääset samaan ryhmään kanssani :D

Opettajan kommentti: Aika läpinäkyvää lobbausta, onkohan foorumi nyt ihan oikea? Sitä paitsi, jos tätä nyt sattuisi joku päättäjä tai potentiaalinen työnantaja saati asiakas lukemaan, niin olisit kyllä voinut heittää sekaan vähän enemmän tilastonumeroita ja tutkittua faktaa. Mutta kiva, jos joku mummo voi paremmin, ei se minulta pois ole.

Liinan aloittama ainekirjoitushaaste jatkaa voittokulkuaan. Omat kirjoitukseni löydät ainekirjoitushaaste-tunnisteen alta, täti-ihminen koonnee neljännen haasteen osallistujat yhteen paikkaan, joten jos haluatte lukea lisää sankaritarinoita, niin klik klik siihen suuntaan.

* Lääkehoidon kokonaisarviointi on asiaan erityispätevyyden saaneen farmaseutin tai proviisorin tekemä potilaan lääkityksen syvällinen arviointi. Päätöksen arvioinnin teettämisestä tekee lääkäri, mutta aloite voi tulla potilaalta, omaisilta tai hoitohenkilöstöltä. Syynä lääkehoidon kokonaisarvioinnille voi olla esimerkiksi huono hoitoon sitoutuminen, ongelmia lääkehoidon toteuttamisessa, haitta- tai yhteisvaikutusepäily, heikko hoitovaste tai hoidon toteutuminen, epärationaalinen lääkehoito, lääkkeitä 5 tai enemmän, potilas käy usean lääkärin luona tai korkeat lääkekustannukset. Potilaan korkea ikä yhdistettynä johonkin edellä mainittuun syyhyn on selvä aihe lääkehoidon kokonaisarvioinnille. Usein toteutunut lääkehoito on jotain muuta, kuin reseptien tai potilaskertomuksen perusteella on oletettavissa. Lääkehoidon kokonaisarviointiin kuuluu potilaan haastattelu hänen kotonaan, jolloin lääkkeiden käyttö on helpompi muistaa ja todentaa. Ellei kotihaastattelu ole mahdollinen pyritään tiedot keräämään muista lähteistä. Lisäksi hyödynnetään sairauskertomuksen tietoja. Lääkityksen mahdollisesti aiheuttamat haitta- tai yhteisvaikutukset, ali- tai yliannostus, lääkehoidon rationaalisuus ja tarkoituksenmukaisuus tarkistetaan tai arvioidaan. Tarkistuksissa käytetään ajan tasalla olevia tietolähteitä ja ohjelmia.

Kaaoksen suhteellisuus

Minua väsyttää tämä kaaos kotona; tupakeittiö-, kylpyhuone-, sauna-, kodinhoitohuone- ja vessaremontti samaan aikaan ei ollut maailman paras idea. Itseppä pyysin, joten ehkä tästä selvitään. Ja selvitäänkin, vaikka juuri nyt minua huolestuttaa, kuinka pesen pyykkiä, kun pyykkikoneen päällä kuivuvat käsin pestyt astiat. Menevät vielä rikki linkouksen aikana. Enkä löydä imuria.

Meillä on kuitenkin katto pään päällä, juokseva vesi (yläkerrassa), ei kahta, mutta kuitenkin yksi vessa. Kaikki ovat terveitä ja voivat olosuhteisiin nähden erinomaisesti. Lusikka, jolla juuri lapioin ruokaa suuhuni voisi hyvin olla kultaa. Jos nimittäin vertaa tilannettamme tähän:
 

Kaksi neljästä miljoonasta apua tarvitsevasta lapsesta on löytänyt edes jonkinlaisen suojan päänsä päälle.

Anna sinäkin paljostasi tai vähästäsi heille, joilla on vain hätä, jollaista me emme toivottavasti koskaan kohtaa. Itse lahjoitin 50 €, eikä se vaikuta arkeeni muuten, kuin että ymmärrän olla paremmalla tuulella oman kaaokseni keskellä, koska muistan, että oikeasti asiat ovat meillä täällä kotona ja kaikilla Suomessa loppujen lopuksi aika hyvin.

Jaa tätä keräystä omassa blogissasi, facebookissa, kahvipöydässä ja postilaatikolla. Se ei maksa kuin hetken ajastasi. Jos haluat maksaa ajan lisäksi myös valuutalla, niin klikkaa yllä olevaa kuvaa tai sivubannerissa olevaa lipasta, niin pääset eteenpäin!

Puhevika

Norjassa ollessa melkein unohdin, että minulla on r-vika (vaikka puhuinkin joka päivä kotona suomea). Norjaksi r äännetään vähän pehmeämmin, joten puhevikani oli helppo naamioida ja "nielaista" vaikean sanan tullessa vastaan. Suomeen palattua olen ollut taas liiankin tietoinen puheviastani. Huomaan vältteleväni sanoja, joissa on r-kirjain, jos vain mahdollista, ja takeltelen puheessani. Se on ärrrsyttävää!

Koulussa kävin puheterapiassa, mutta se ei juuri auttanut. Muistan, että jossain vaiheessa luulin jo, että kielen jänne leikataan ja elin toivossa, että puhevika häviäisi samantien, mutta jostain syystä leikkausta ei tehty. Ilmeisesti jänne ei ollut tarpeeksi kireä, vaan oli niin sanotusti jumpattavissa kuntoon. Puheterapian aikana sai myös kokeilla laitetta, jossa sähköhammasharjan päähän laitettiin pieni osa, joka laitettiin kielen alle ja d-kirjaimen sanoessa kieli tärähtikin sanomaan "rrr". Meillä ei tuohon aikaan moisia ylellisyyksiä kuin sähköhammasharja ollut ja pettymys oli suuri, kun en saanut laitetta kotiin lainaan. Se oli vähän samanlainen pettymys, kun ei voinut soittaa telkkariin ja pelata Hugoa "pyöritettävällä" lankapuhelimella (teinit googlettakaa).

Tremulaattorilla kieli soimaan!

Jotenkin ärräpäätkin ovat epäuskottavia, kun ärrä ei soi voimalla. Tyydynkin siis yleensä lähinnä v*****luun... Ei vaan tosissaan, joskus koen, että puhevika vie uskottavuutta, vaikka yleensä asian noustessa esille, minulle vakuutetaan, ettei puhevikaa edes huomaa ja se on persoonallinen jne... Luopuisin siitä silti milloin tahansa. Etenkin puhelimessa puhevika on todella kiusallinen.

Sukulaismies mainitsi, ettei mielellään esittele itseään koko nimellä ja ihmettelimme porukalla tähän syytä. S-vian takia, hän vastasi (sekä hänen etu- että sukunimessään on s). En ollut koskaan ajatellut, että hänellä on puhevika. Hän itse tiedosti asian hyvin ja usein asia varmasti onkin juuri näin. Omaan korvaan r tai s särähtää, mutta muut tuskin huomaavat asiaa. Onneksi sellaiset henkilöt kuin vaikkapa Uniikki, Lola Odusoga tai itse Tarja Halonen ovat näyttäneet esimerkkiä, ettei puheviassa ole mitään hävettävää, eikä se ole este uralla.

Kuva täältä.

Minua on etenkin ala-asteella kiusattu asiasta, mutta en muista tuolloin juuri välittäneeni asiasta. Jotain kolhuja se kuitenkin on itsetunnolle aiheuttanut, koska olen vielä kolmekymppisenäkin niin varpaillani asian suhteen. Haukkumista pahempaa ja loukkaavampaa on aivan ylivoimaisesti matkiminen, myös ajattelematon sellainen. Älkää koskaan matkiko puhevikaista! Se on alentavaa ja lapsellista. Ei muuta. Ärrrr....

Pauli serkun valot

Hello there, Pauli serkun valot! Johan nämä on nähty moneen kertaan muissa blogeissa, mutta nyt ensimmäistä kertaa meilläkin kotona.

Mietin pitkään tuota väriskaalaa. En halunnut valmiiksi koottuja sarjoja, kun niistä mikään ei oikein kolahtanut. Tässä on nyt satunnaisessa järjestyksessä chocolate, ivory, pearl grey ja old pink -värejä, joista tuota vaaleaa on puolet enemmän kuin muita. Taitavat olla lempivärejäni tällä hetkellä.

Nyt valot heitettiin vain satunnaisesti ainoaan vapaaseen paikkaan (koska kaikki huoneet ovat täynnä uusia ja vanhoja kaappeja sekä muuta roinaa, enkä malttanut odottaa paketin avaamista). Kivalta ne noiden sarvienkin varassa näyttävät, mutta löytävät epäilemättä paikkansa myöhemmin jostain muualta.

Sen verran täytyy kauniita valoja moittia, että hinta-laatusuhde ei ollut aivan toivotun kaltainen. 20 lampusta kahdessa oli paikkailtavaa; langanpäät oli liimattava pois hapsottamasta. Myöskin DIY osuus olisi ollut ehkä ratkaistavissa jo tehtaalla. Ei sillä ettenkö pystyisi ja jaksaisi tuota valmista reikää suurentamaan sen verran, että lamppu siitä läpi sopii, mutta tuohon hintaan ei mielestäni tarvitsisi...

La case de cousin paulin kilpailijoita löytyy ainakin Airamilta (8 lampun valosarjoja harmaa-valkoisina ja punaisina) ja happy lights valoja saa mm. Seita shopista (sieltä saa myös "varaosia", jos sattuu kyllästymään värivalintoihinsa). Ei perinteisissä jouluvaloissakaan mitään vikaa ole, mutta näitä voi pitää läpi vuoden ;)

Kirje viranomaiselta

Olen viime viikot ja kuukaudet odotellut kuumeisesti kirjepostia milloin norjalaiselta NAVilta, milloin työttömyyskassa ERKOlta, milloin kaivannut KELA-korttien saapumista koko perheelle. Tuntuu virastoissa tuo homma kestävän aivan kohtuuttoman kauan. Onneksi sentään jossain toiminta on tehokasta:

Tiesin kyllä odottaa tätä kirjettä, mutta en arvannut sen tulevan näin nopeasti (neljässä päivässä)! Nimittäin evakkoreissulla eräs linnunpönttö välähti, josta päättelinkin salamannopeasti kyseisellä risteysalueella vallitsevan, ei 80, vaan 60 kilometrin tuntinopeusrajoituksen. Oikein meni. Nopeutta oli 79 km/h, joten sakkohan sieltä napsahti. Ei kun... kyselylomake? Minua ei ole ennen poliisin taholta lähestytty moisin kirjein, joten kummastelin uutta diplomaattista rakentavan keskustelun politiikkaa päivänselvässä asiassa. 

Ruksi kohtaan myönnän rikkeeni ja tulojen kohdalle voi puhaltaa saman kuin alkometriin, puhdas nolla (ei sitä kyllä taidettu edes kysyä). Kiitos automaattiselle liikenteenvalvonnalle kuitenkin muistamisesta. Tämä kirje lämmitti kovin vastauksia janoavaa mieltäni, kun parin sekunnin ajan ehdin luulla, että myös muut virastot ovat löytäneet nykyisen osoitteeni. Ottaisivat mallia Teistä, niin eivät menisi kaikki verorahat hukkaan!

Petyin kyllä hieman, kun kirjeen mukana ei tullut kuvaa kyseisestä tilanteesta. Olisi ollut mainiota nähdä oma ilme; selitän suu vaahdossa jotain elämää tärkeämpää, enkä huomaa nopeusrajoituksen vaihtumista. Täti nuokkuu juttujeni vuoksi vänkärin paikalla ja takapenkillä kajastaa tabletin hiipuva valo, sen pyöritettyä askungen (tuhkimo)-piirrettyä non stoppina jo lähemmäs tuhat kilometriä putkeen. Sen olisin kehystänyt seinälle. Voiko niitä tilata jostain?

Ylvis -Cabin

Kyllä, rakas Ylvishän se siinä taas, tosin nyt saatte kuunnella vanhaa tuotantoa (1,5 kk vanhaa). Norjalaiset ovat tunnetusti intohimoisia mökkeilijöitä ja luonnossa liikkujia. Vapaalla ajetaan niin kauas kuin pääsee, sitten kävellään/hiihdetään niin kauas kuin pääsee ja siellä se mökki sitten on keskellä-ei-mitään ja sielu lepää. Mökki on norjalaisen Taj mahal (vai mikä hitto se nyt oli taas).

Video tiivistää oleellisen aika hyvin. Jäin kaipaamaan vain kilpailua liikuntavarusteiden suhteen ja hikistä Ylvistä. Siis hiihtämässä.

Onko kukaan kaveri kosinut vielä?? Vauhtia nyt siihen hommaan! Paitsi että tuo Vegard on naimisissa naisen kanssa, jonka sisustama koti voitti Norges vakreste hjem -kilpailun vuonna 2010. Hitto. Ja enkelilapset ja kaikki. Hmmp.

Keittiöremontti

Huomenna lähdetään tyttöjen kanssa evakkoon siskoni luokse Turkuun, koska meillä näyttää keittiössä nyt tältä:

Kuva ei ole lavastettu.

Sähkötkin oli aamulla poikki, niin päästiin fiilistelemään askeettisuutta oikein kunnolla (kunnes lähdettiin naapuriin kylään, siellä ei ole askeettista).

Kiitos taas Oriola! (vaikket tiedäkään, että autat meitä)

Olen tässä lähes vuoden ajan nyt pakannut tavaroita laatikoihin, hyllyyn ja takaisin laatikoihin. Kaikki on levällään ja mitään ei löydä. Ja eikö juuri se kapusta tai kippo, jota ei keväällä kukaan tarvinnut ja se hävitettiin olekin juuri nyt se, jota tarvittaisiin kipeästi. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on pitänyt soittaa siskolle, että "muistatko, kun keväällä käytiin sitä portaiden alla olevaa kaappia läpi, oliko siellä SE JOKIN ELINTÄRKEÄ TAVARA ja eihän me vaan heitetty sitä pois/myyty/piilotettu isältä?" Siitä huolimatta, inventointi silloin tällöin myös kotioloissa ei tekisi pahaa, nimimerkillä löysi eilen tuvan keskeisimmällä paikalla sijaitsevasta kaapista tähtisädetikkuja luultavimmin vuodelta 1996 2006. MUTTA! Ei tämä kaaos nyt niin kauheaa sitten kuitenkaan ole. Nimittäin minä pääsen "lomalle" siksi aikaa, kun mies raataa tuvan lattian kimpussa kohta meidän keittiössä komeilee tällainen Topi-Keittiö*! Pakkaamaan siis mars! :)

Topi-Keittiöiden 3D-malli tulevasta keittiöstämme.

Joulujuoksu 2013

Mua yleensä ärsyttää, kun joulua aletaan huutamaan ovista ja ikkunoista jo heinäkuussa, mutta joskus joulun hyödyntäminen hyvissä ajoin on paikallaan. Tarkoitan tässä tapauksessa joulujuoksua.

Kiitos iPhonen kuvanlaadun, kysymykseni "haittaako ketään, jos laitan tän kuvan blogiin?" osoittautui turhaksi.

Kyseessä on Pelastakaa lapset ry:n järjestämä keräys, jonka tuoton avulla sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin mm. joulun ajaksi. Osallistuin tänään kymmenen kilometrin lenkille ja lahjoitin yhdelle lapselle viikonlopun tukiperheessä. Keli oli mitä mainion ottaen huomioon vuodenajan, n. 8 lämpöastetta ja suhteellisen vähän sadetta ja tuulta. Tonttulakit päähän, hyvä seura ja menoksi. Suosittelen!

Aluksi vähän hämmennyin, että miksi kaikilla on sama juoksunumero, ihan tyhmää, kyllähän kunnon urheiluhenkeen kuuluu rehellinen kilpailu ja omat lähtönumerot. Kunnes luin tekstiä vähän eteenpäin ja häpesin vähän. Tuossa on 912 lasta liikaa.  Eikä tämä ole kilpailu.

Haastankin siis kaikki teidät lukijat mukaan! Sinun ei tarvitse osallistua mihinkään massatapahtumaan (mutta jos haluat, voit vaikka järjestää oman joulujuoksun!), voit toteuttaa liikuntaosuuden vaikka saunalenkkinä. Tärkeintä on muistaa täyttää lomake ja lahjoittaa vähintään yhdelle lapselle yksi päivä tukiperheessä (20€). Jakakaa tätä sanomaa myös eteenpäin, eiköhän turvata mahdollisimman monelle lapselle onnellinen joulu ja lapsuus tänä vuonna!

Tapettikerrostumat

Välillä, kun tätä remonttia tehdään, niin on sellainen Indiana Jones -fiilis. Esimerkiksi, kun tuvan seinän tapetit ja levyt revittiin hirsiseinän edestä pois, niin siinä oli kaiken sen sotkun keskellä aika hieno fiilis. Ensinnäkin se tunne, että kyllä tuosta seinästä vielä saadaan käyttökelpoinen oli vähintäänkin mahtava tunne (koska luultiin, että joudutaan vetämään hirsipaneeli sen päälle). Toisekseen, oli mielenkiintoista nähdä kerrostumat erilaisia tapetteja ja levyjä, joilla tuota seinää oli verhottu noin sadan vuoden aikana ennen meitä.

Kaikista siisteintä oli ehkä se, että aivan ensimmäinen tapetti, tuollainen tummansininen kukkatapetti, muistuttaa erehdyttävästi tapettia, joka on tulossa vierashuoneen seinään! How cool is that?

Sandberg Karin esimerkkikuva täältä.

Ylvis -Massachusetts

Kuka on välttynyt norjalaisten Ylvis-veljesten mahtavalta What the fox say rallatukselta???  Se löytyy netistä, googlettakaa sivistymättömät, jos käsi ei noussut ylös.

Tästä ei ehkä tule aivan yhtä suurta hittiä, mutta kyllä tästä hymy nousee huulille näin perjantain kunniaksi, tekee melkein mieli varata liput Makkakokoon... eikun...

Voisko joku mun ystävä siellä Norjassa mennä naimisiin jomman kumman noiden veljesten kans ja kutsua mut joskus kylään? Suomalainenkin kaveri käy ihan hyvin. Tai ihan kuka tahansa oikeastaan, jos lupaa joskus järjestää mut alle lähestymiskieltoalueen etäisyydelle veljeksistä (mulla mitään lähestymiskieltoa ole. Vielä :D)

Euroteamin taggit

Kirjoittaessani Euroteamin* nimikointinauhoista viimeksi, jäin haaveilemaan niistä arkea helpottavista taggeista* ja tässä ne nyt ovat!

Hommahan on huomattavasti yksinkertaisempaa ja nopeampaa kuin silittäminen tai nauhojen ompelu (jos ei kaada tuota sadan pakettia sohvalle, kun sekä 3- että 1-vuotias ovat hereillä ja hyökkäävät salamana kilpailemaan, kuka ehtii syödä kerätä eniten taggeja).

Otetaan siis sekä tuollainen piikillinen osa että reiällinen osa, painetaan piikki nauhan ja kankaan läpi...

... reiällinen osa piikkiin, painetaan yhteen niin tiiviisti kuin mahdollista, katkaistaan piikki ja valmista tuli!

Piikin päät ovat todella pieniä, joten kannattaa varoen kääntää ne poikki, etteivät sinkoile ympäri kämppää ja ole sitten kohta vauvan suussa (sarjassamme tee niin kuin minä sanon, eikä niin kuin minä teen).

Tältä piikkiosan kanta näyttää housujen oikealta puolelta katsottuna. Oikeastihan nuo kuuluisi kai laittaa juuri toisinpäin, mutta itse halusin tuon läpikuultavan puolen pinnalle ja valkoisen osan sisäpuolelle.

Nyt tilasin nimet pinkkinä, kun se näyttää olevan päivän sana, sekä lisäksi vielä kukkakuviolla. Siihen minulla ei ollut mitään järkeenkäypää selitystä. Näytti kivalta :)

Mikä parasta, niminauha toimii myös ripustuslenkkinä housuille. How convenient is that? Tietysti, jos nimi on luokkaa Tytti Isohookana-Asunmaa, niin lenkistä saattaa tulla vähän epäkäytännöllisen pitkä, mutta meidän tyttöjen lyhyiden nimien kanssa toimii tosi hyvin :)

Vaatteiden nimeämiseen on toki vaihtoehtoja lähes yhtä paljon kuin lapsiakin: teippi + tussi, tussi tai kuulakärkikynä suoraan vaatteeseen, nimikointinauhat silitettynä, ommeltuna, taggeilla kiinnitettynä, nimitarrat, nimeämättä jättäminen, you name it! Eroa löytyy hinnassa, käytännöllisyydessä, nimeämisen nopeudessa, nimikoinnin kestossa, nimen poistamisen helppoudessa/vaikeudessa kierrättämistä ajatellen ja materiaaleihin soveltuvuudessa (esim. puuvillapaita vs. kengät). Jokainen valitkoon itselleen parhaan tyylin vapaasti! Taggien eduksi nousee helppous ja nopeus sekä kierrättämisen kannalta helppo poistaminen. Niitä voi myös käyttää kankaisiin, joihin silittämällä kiinnittäminen ei sovellu. Esim. kenkien nimeämiseen tarrat tai tussi taitavat edelleen olla helpompi vaihtoehto, mutta paras kombinaatio onkin varmasti yhdistellä eri nimeämistapoja, niin varmistuu siitä, että ne lapsen vaatteet löytävät tiensä takaisin kotiin, jos eksyvät välillä omistajaltaan. Saattaa nimittäin olla, että niitä punaisia Angry Birds -pipoja ja vaaleanpunaisia Hello Kitty -sormikkaita on jollain toisellakin kullanmurulla ;)

PS. Nimetyt villahousut ovat Prinsessamonsterihousut, jotka siskoni neuloi jo viime talvena esikoiselle. Niistä on tulossa postaus myöhemmin, just wait :)