Big "Pretty in Pink Rug" + ohje

Yläkerran vessanmatoksi suunniteltu virkattu matto on viimein valmis. Tai siis valmishan se on ollut jo pitkään, jotenkin tuo päättely ja pingotus ottaa aina vain sen oman aikansa, mistä lie johtuu...

Pretty in pink goes naked, eli omani tein luonnonvalkoisena :)

Alkuperäinen ohje löytyy englanniksi tämän linkin takaa. Tässä sama käännettynä + omasta päästä luusoppaa osuus (jolta olisi ehkä välttynyt, jos olisi tehnyt alkuperäisen ohjeen mukaan kaksinkertaisella kuteella ja isommalla koukulla. Oh well...)

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Kaunis pinkissä -matto

Tarvikkeet:

Ontelokudetta (omani tein Eko-kuteesta, jossa 1kg on n. 270m. Mattoon kului vähän reilu puolet kuteesta.)

Virkkuukoukku nr 8 (tai käsialan mukaan itsehän en yleensä koepalaa tee)  
Isosilmäinen parsinneula tai pieni virkkuukoukku päättelyyn

Matosta tuli n. 70 cm halkaisijaltaan (alkuperäisellä ohjeellakin pitäisi tulla samankokoinen ??)

Katso lyhenteet täältä.

Virkkaa aloitusketjuun 8 kjs ja sulje se renkaaksi ps:lla.

1. krs:

3 kjs (=1. pp), 15 pp renkaaseen. 1 ps 3. kjs:aan.

2. krs:

6 kjs, jätä 1 s väliin. *1 p, 3 kjs, jätä 1 s väliin*, toista *-* 7 kertaa.

1 ps aloitusketjun 3. s:aan = 8 p.

3. krs:

1 ps kjs-kaareen, 3 kjs (=1 pp), 4 pp samaan kjs-kaareen, 5 pp seuraaviin kjs-kaariin (7*), 1 ps 3.kjs:aan (=1. pp) = 40 pp.

4. krs: 

3 kjs (=1 pp), 4 pp seuraaviin pp, *3 kjs, 5 pp seuraaviin pp*, toista *-* kierros loppuun, 1 ps 3.kjs:aan (=1. pp) =40 pp ja 8 kpl 3 kjs-ketjua 

5. krs:

3 kjs (=1 pp). 4 pp seuraaviin pp siten, että jätät jokaisen pp viimeisen lenkin koukulle odottamaan ja vedät viimeisen pp kohdalla langan kaikkien 5 odottavan lenkin läpi. 

*7 kjs, 1 ks 3 kjs ketjuun, 7 kjs, 5  pp seuraaviin viiteen pp siten, että jätät jokaisen pp viimeisen lenkin koukulle odottamaan ja vedät viimeisen pp kohdalla langan kaikkien 6 odottavan lenkin läpi.* Toista *-* kierros loppuun. 

1 ps ensimmäisen pylväsryppään päähän. = 8 pylväsrypästä ja 16 kpl 7 kjs ketjua.

6. krs: (tässä sovelsin vähän alkuperäisestä ohjeesta, mielestäni näin helpompi)

2ps 7 kjs ketjuun, 3 kjs (=1. pp), 4 pp 7 kjs ketjuun, 1 kjs, *5 pp 7 kjs ketjuun, 3 kjs, 5 pp 7 kjs ketjuun, 1 kjs*. Toista *-* kierros loppuun. Viimeisen 3 kjs:n jälkeen 1 ks (huom!) 3. kjs:aan (=1 ps) = 80 pp ja 8 3 kjs ketjua.

7. krs:

*Jätä yksi pp väliin, 5 pp seuraavaan (kaikki samaan) pp, jätä yksi pp väliin, 1 ks seuraavaan pp. 1 ks pp, jätä yksi pp väliin, 5 pp seuraavaan pp, jätä yksi pp väliin, 1 ks seuraavaan pp.1 ks 3 kjs ketjuun, 2 kjs, 1 ks ensimmäisen ketjusilmukan lenkkiin, 1 ks 3 kjs ketjuun.* Toista *-* kierroksen loppuun (muista lisätä tuohon tähden alkuun se ensimmäinen ks). 

1 ps ks päälle.

Tähän loppuu alkuperäinen ohje, jatkoin siitä näin:

8 krs:

Virkkaa vielä 2 ps pp pitkin siten, että jatkat työtä 5 pylväskaaren keskeltä. 

*1 ks, 6 kjs, 1 ks keskimmäiseen pylväskaaren pylvääseen, 8 kjs*. Toista *-* kierros loppuun. Yhdistä ps ensimmäiseen ks:aan. 

9 krs. 

2 ps 6 kjs ketjuun. 3 kjs (=1 pp), 4 pp 6 kjs ketjuun, *5 kjs, 5 pp 8 kjs ketjuun, 5 kjs, 5 pp 6kjs ketjuun* Toista *-* kierros loppuun. 1 ps 3 kjs (=1. pp) päähän.

10 krs

3 kjs (=1 pp). 4 pp seuraaviin pp, *6 kjs, 5 pp seuraaviin pp, 6 kjs, 5 pp seuraaviin pp* Toista *-* kierros loppuun. 1 ps 3 kjs (=1. pp) päähän.

11 krs

4 kjs (=1 pp). 4 pp seuraaviin pp siten, että jätät jokaisen pp viimeisen lenkin koukulle odottamaan ja vedät viimeisen pp kohdalla langan kaikkien 5 odottavan lenkin läpi.

*7 kjs, 1 ks 6 kjs ketjuun, 7 kjs,

5  pp seuraaviin viiteen pp siten, että jätät jokaisen pp viimeisen lenkin koukulle odottamaan ja vedät viimeisen pp kohdalla langan kaikkien 6 odottavan lenkin läpi.* Toista *-* kierros loppuun. 1 ps 1. 7 kjs ketjuun. 

12 krs
3 kjs (=1. pp), 4 pp 7 kjs ketjuun, 1 kjs, *5 pp 7 kjs ketjuun, 3 kjs, 5 pp 7 kjs ketjuun, 1 kjs*. Toista *-* kierros loppuun. Viimeisen 3 kjs:n jälkeen 1 ks (huom!) 3. kjs:aan (=1 ps)

13 krs

*Jätä yksi pp väliin, 5 pp seuraavaan (kaikki samaan) pp, jätä yksi pp väliin, 1 ks seuraavaan pp. 1 ks pp, jätä yksi pp väliin, 5 pp seuraavaan pp, jätä yksi pp väliin, 1 ks seuraavaan pp.1 ks 3 kjs ketjuun, 2 kjs, 1 ks ensimmäisen ketjusilmukan lenkkiin, 1 ks 3 kjs ketjuun.* Toista *-* kierroksen loppuun (muista lisätä tuohon tähden alkuun se ensimmäinen ks). 

1 ps ks päälle. Katkaise ja päättele kude.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Virheistä saa ja pitää huomauttaa, en ole enää varma mitä kaikkea tuohon tuli kirjoitettua (ja onko tuo ylipäätään kenenkään elollisen tulkittavissa).

Matosta tuli mielestäni tosi kaunis, näyttää ihan virkatulta pöytäliinalta! Huono puoli tuollaisessa vähän harvemmassa lattiamatossa on se, että se pitää muotonsa huonosti. Heti kun päältä kävelee matto on jo jostain kohtaa läjässä. Jäin miettimään, josko noita ylempiä ketjuja olisi lyhentänyt yhdellä silmukalla, olisiko matto vetäytynyt juuri sopivasti kasaan. Tosin silloin olisi varmasti pitänyt jättää nuo pienet nypylät uloimmasta kerroksesta pois. No, kokeilkaa ja kertokaa miten teillä onnistui! :D

Tuo kude värjäytyi oudosti pingotuksen jälkeen kuivuttuaan tummaksi päällipuolelta. Samaa havaitsin kuteen kuivuessa ennen virkkaamista, se oli värjäytynyt epätasaisesti. Ilmeisesti silloinkin pinnalla olleet kohdat tummuivat suhteessa alla olleisiin osiin. Tuossa värierot eivät haittaa, mutta kannattaa olla varovainen, jos haluaa tehdä tarkkaan tämän vaiheen. En tosin tiedä miten tuota voisi ehkäistä, mutta tiedoksi nyt kuitenkin! Ei varmaan kannata jättää pingotusalustana käytettävää styrox-levyä ulos myrskyn aikaan (don't ask). Onneksi naapurin lapset kertoivat löydöstään viereisessä ojassa ja saatiin levy vielä talteen. Liekö tuo väri sittenkin vain kuravelliä...

Pagunette vahakangas piirustusalustana

Remonttimme on edistymässä hyvää vauhtia, viimeistelyjuttujen parissa on mennyt viime viikot. Tuvan pöytä kaikessa vihreydessään pistää vielä vähän silmään ja se on tarkoitus maalata ja entisöidä lähiaikoina. Siitä huolimatta, ajattelin jo nyt suojata tuota perintökalleutta vähän paremmin tyttöjen hurjilta taiteilutuokioilta, niitä nimittäin saa todistaa lähes päivittäin. 

Huom. matching colours -paidan pöllöt ja liinan linnut ja sormet :)

Ratkaisu löytyi Eijan Kangas ja Leikkuusta*, eli tuttavallisemmin Eijan kankaasta, 140*140 pala Pagunetten lintukuvioista vahakangasta. Se on helppo heittää tuvan pöydän suojaksi ja nopea taitella taas takaisin samaan jemmapiiloon piirustusvälineiden kanssa.

Pagunetten sivuilta löytyy vaikka mitä, kannattaa käydä katsomassa :) Sivuja ei valitettavasti löydy suomeksi, mutta kyllähän kaikki nyt sen verran ruotsia osaa, että tuotteiden kuvia pystyy katsomaan, eikö ;)

Tuolla nykyisen omistajan Susannan ylläpitämillä nettisivuilla kannattaa muuten käydä säännöllisesti; sieltä -ja vain sieltä- löytyy kuukauden tarjous, jota kannattaa kyllä hyödyntää :) Maaliskuun tarjous on ainakin meille ajankohtainen, kun sisään kannettiin juuri uuden karheat sohvat ;)

Kyllä, esikoinen pitää tuota prinsessamekkoa 24/7 yllään, huolimatta siitä, että se on revennyt jo lähes joka saumasta ja jää kiinni joka paikkaan. Saisikohan täti vielä parannettua sen jollain kirurgisella toimenpiteellä (mekon siis)...

Itsekin olen päässyt pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen rauhoittumaan ja tuloksena on liuta lyhennettyjä verhoja, jotka sain myös silitettyä, kun ensin löysin silitysraudan (vain vähän pohjaan palaneen) ja sumutepullon (en löytänyt, ostin uuden). Ottakaa nyt huomioon, että muutosta on vasta vähän vajaa vuosi, eihän sitä nyt joka vuosi silitysrautaa tarvitse, kun ei satu häitä tai hautajaisia kohdalle. Lisäksi lyhensin yhden päiväpeiton ja ylijäämäkankaasta tuli hieno tyyny (siitä voisin vaikka kuvankin laittaa!). Verhoprojekteja on vielä pari jonossa, joten ompeluartesaanisiskoni vierailu ei olisi voinut sattua parempaan saumaan, kirjaimellisesti :D

Olympialaisten saldo

Kylläpä otti taas koville parin viikon penkkiurheilu! Ei auttanut, että oli epärealistiset tavoitteet omia suorituksia kohtaan ja pettymyksiin oli varauduttu perisuomalaiseen tapaan sekä kotona että kisoissa, kisakunto oli monen urheilijan tapaan toipilas ja kisastudiokin pystytettiin vasta viime hetkillä (kuten tapahtumapaikatkin). Ja sitten, kaikista valmisteluista huolimatta, tulee kaksi hiihtäjämiestä aivan puskista ja menee voittamaan kultaa. Siis kenen luvalla kysyn vaan? Jos tällainen puolikuntoinen, mutta silti ihan kohtuukuntoinen meinaa saada sydärin, niin miten voivat eläkeläiset? Onko kukaan järjestänyt päivystykseen tilaa sydänmentykytyksistä kärsiville penkkiurheilijoille ja mielialanmuutoksista kärsiville faneille, jotka vuoroin itkevät ja vuoroin nauravat? Kuka ottaa vastuun menetetyistä työtunneista ja tökkivistä nettiyhteyksistä kaupungin työpaikoilla? Kyllä pitäisi olympiakomitean nyt mennä itseensä ja miettiä mikä on parasta kansalle ja lopettaa moinen pelleily. Kuka tässä nyt jaksaa neljää vuotta odottaa, kun on vauhtiin päästy?? Vai onko se nyt normaalia testamentata omaisuutensa olympiavoittajille tämän naisen tapaan? Eivätkö urheilijat saa tarpeeksi sponsorirahaa elättääkseen itsensä? Kuka vetää välistä? 

Niin, olen siis diagnosoinut itselläni kisojen jälkeisen arkeenpalaamismasennuksen, jota pyrin nyt lievittämään avautumalla ja listaamalla kisojen top 5 kohokohtaa.

1. Iivon ja Samin kulta! Aivan parasta! Huusin ääni jo valmiiksi flunssasta käheänä saksalaisen kaaduttua, että et nyt päästä sitä venäläistä edelle, anna mennä!! Kuulikohan Sami meitä kotikatsomoista? Venäjä on kuitenkin naapurimaa, että ehkä täältä jonkinlainen ääniaalto ylsi stadionille asti...

2. Kaksi kymmenystä. Sen verran jäi täysin ennakkoluulottomasti, ilman menestymispaineita hiihtänyt tulevaisuuden sankari Iivo Niskanen pronssista. Eipä tainnut moni arvata, että jo parin päivän päästä hän olisi se sankari.

3. Kolme hopeaa. Naiset hoitivat odotetusti homman kotiin! Rukajärven arvostelijat avajaisten lipunkantajana joutuivat myöntämään tytön osaavan hommansa ja naisten hiihtojoukkueet poimivat omat mitalinsa. Mutta hitto miten rasittavia ovat nuo ruotsalaiset, kun aina kiilaavat parilla kymmenyksellä edelle, mikä niitä oikeen riepoo?

4. Neljä olympiarengasta. Parhaimmat naurut irtosivat, kun päättäjäisissa esiintyjien muodostamista olympiarenkaista yksi jäi aukeamatta, kuten avajaisissa, ja lopulta tekniikkavaikeudet selätettiin ja viimeinenkin rengas aukeni loistoonsa. Venäläisillähän on terve huumorintaju :D (Nauratti minua kyllä vähän tuo meidän urheiluministerinkin väsynyt käytös ja vihjailevat kommentit. Onneksi Jyrkillä oli aamulla asiaa, niin ei tarvinnut selitellä suorassa tv-lähetyksessä ;) )

Gotta love olympics!

5. Viisi doping-käryä. Joku voisi tietysti luulla, että toistaiseksi kärynneitä on kuusi, mutta tässä on kyse väärinkäsityksestä, ei ruotsalainen ole kärynnyt, vaan hänhän on vain käyttänyt lääkärin määräämää flunssalääkettä. Mainittakoon, että nimeltämainitsematon ruotsalainen jääkiekkoilija ei normaalilla terapeuttisella annoksella voisi saada mitattua pitoisuutta vereensä, vaikka hänellä olisi kuinka häiriintynyt metabolia -tai lääkäri- hyvänsä. Kyllä sitä on taidettu nyt ihan itse, ihan tietoisesti, vetää vähän hyvää lääkettä, hyvällä annoksella, ihan varalta vaan, että jaksaa painaa raskaan turnauksen loppuun... Ilmankos olivat länsinaapurit kiekossakin meitä edellä :/

Yksi vielä, ei tätä voi ohittaa:

8. Selänne. Kaikki on hänestä jo sanottu, joten sanon vain, että kiitos. Kiitos myös kaikille, jotka itkitte, niin ei tarvinnut enää itse itkeä.

Pretty in pink -matto

Minulla ei nyt valitettavasti ollut jemmassa fanikuvaa itsestäni Teemun kainalossa, joten kuvakaappasin virkkaamani maton ohjeesta mallikuvan. Vaikka palelinkin peiton alla suurimman osan kisoista, niin maton virkkaus on hyvällä mallilla. Pretty in pink -matto luonnonvalkoisena on toteutettu, mutta se on halkaisijaltaan aivan liian pieni, joten loput tehdään soveltaen tyylillä omasta päästä luusoppaa. Aivan kuten skeletonkin! ;)

Penkkiurheilua

Jes, ne on täällä taas, olympialaiset! Viimeksi makasin sohvalla (kävinköhän edes sängyssä nukkumassa?) koko pari viikkoa, koska en päässyt enää mahani kanssa mihinkään. Olympialaisista jäi muistoksi pitkään suunniteltu Sylvi-takki <3 ja vähän sen jälkeen kuopus.

Voihan Venäjä, maskotillakin on ase... eikun sehän on siis aivan selvästi ampumahiihtäjä... joka jahtaa sitä jänismaskottia!

Tupaan on nyt viimein saatu telkkari, joten kotityöt, lastenhoito, remontointi ja SOMEssa avoimet työpaikat -sivustoilla pyöriminen hoituu samalla, kun kisat pyörivät taustalla. Parhautta!!

Ontelokude ennen....

Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että kaikki muu oheistoiminta loppuisi, niin olen varannut näillekin kisoille projektin. Tai itse asiassa aika montakin... Esikoisen vaatteita pitäisi taas nimetä, kiitos vaan anopille, joka jatkaa vaatetuksesta huolen pitämistä :) Käsitöiden pariinkin on tarkoitus palata ja ommella verhot tupaan, eikä siinä vielä kaikki, vaan yläkerran vessaan ajattelin tässä ohessa virkata maton ontelokuteesta. Siis aivan realistiset haaveet, kun ottaa huomioon, että neljäs kisapäivä jo menossa.... :D 

Heia Suomi, heia Norge ja heia virkkuukoukku!

"Mymmeli"

Syksyn merkkejä on joka puolella, yksi niistä on kytevä innostus palata käsitöiden pariin pitkän tauon jälkeen. Neulominen on itselleni yksi tehokkaimmista rentoutumistavoista, mutta valitettavasti en ole muka ehtinyt neuloa sitten kevään ja muuton jälkeen (ehkä olenkin juuri sen takia ollut niin pinna kireällä).

Norjassa yksi viimeisiä valmistuneita neuletöitä oli tämä nukke, "Mymmeli". Norjalaiset Arne ja Carlos aloittivat joku vuosi taaksepäin neulottujen joulupallojen hysterian ja he ovat näiden nukkejenkin takana. Strikkedukker (Neulotut nuket) kansikuvaa koristaa heidän omakuvansa (he ovat muuten neuloneet nuket Norjan kuninkaallisistakin).

Pakko myöntää, että ohjeen tulkitseminen oli vähintäänkin haastavaa, kun se oli norjaksi, enkä ole tämän tyyppisiä töitä juuri ennen tehnyt. Työssä on paljon yksityiskohtia ja ahtaita paikkoja, jolloin tuntuu että kaikki puikot kolisevat yhteen ja sekoittuvat, eikä lanka mene koskaan sieltä välistä mistä pitäisi. Ohjeet eivät sovi aivan aloittelijoille, eivätkä lyhytpinnaisille. En ymmärrä miten meninkin sotkeutumaan tähän...

Päästyäni juonesta kiinni, ei nuken neulominen kuitenkaan tuntunut niin mahdottomalta ja työ eteni hiljalleen kohti loppua. Käytin kirjoittajien suosittelemaa Dalegarnin Falk-lankaa, joka muistuttaa Novitan Wool-lankaa. Pitäisikin kokeilla, miten suomalaiset langat toimivat ohjeissa, kun noita norjalaisia on varmaan hankala täältä löytää.

Esikoinen on pitänyt nukesta kovasti ja antaa sille kyytiä kärryillä ja nukenvaunuilla säännöllisesti. Mekkoa puetaan ja riisutaan, kun taas kenkiä lähinnä etsitään... Neulon kyllä satunnaisista jämälangoista nukelle lisää vaatteita, kunhan saan inspiraation.

Aikomuksena on tehdä kuopuksellekin oma "Mymmeli", kunhan tässä arjelta ehtisi. Mutta minkä noista malleista oikein valitsisi? Voi tosin olla, että kuopus ehtii oppia puhumaan, ennen kuin tämä projekti alkaa ja valitsee mallin itse, mutta täytyyhän sitä jotain tavoitteita olla, vai mitä? Nyt pitäisi enää löytää langat ja sukkapuikot, mistähän niitä lähtisi etsimään...

Euroteamin nimikointinauhat

Päiväkodin aloittaminen aiheutti taas päänvaivaa vaatteiden kanssa. Jokainen sukka ja sormikas olisi taas nimettävä, hohhoijaa sanon vaan. Hommia riittäisi tässä huushollissa muutenkin... Permanent-tusseihin en enää koske, vahingosta oppineena, joten jotain muuta on keksittävä.

Me olemme käyttäneet jo Norjassa Euroteamin nimikointinauhoja* tytön vaatteiden nimeämiseen. Pidän noista kangasnauhoista, joihin saa valita haluamansa fontin, värin ja kuvionkin lisämaksua vastaan. Jostain luin, että säästäminen nimeäminen oli viety uudelle tasolle äidin leikatessa kuviot talteen niitä sukkia, hanskoja ja pipoja varten, kuulemma tiesivät päiväkodissa kenen se punainen kukka on ;)

Meiltä löytyy tämä fontti...

... ja tämä värivaihtoehto. (Siskoni sanoisi taas, että "tylsää", mutta minusta tuo on hieno!)

Itse en kokenut tarpeelliseksi kirjata muuta kuin nimen, se menköön myös pikkusiskolla sitten aikanaan. Sukunimikin on sen verran harvinainen, että tuskin sekoittuu kenenkään muun pikkutytön kanssa. Tekisi melkein mieli laittaa kuvia noista omista ompeluvirityksistä, mutta jatketaan sovitulla linjalla ja pidetään lapset anonyymeinä. Nimikointinauhat ovat pysyneet hyvin paidan kauluksissa silityksen jälkeen ja sukkiin ym vaikeisiin vaatteisiin olen ne ommellut (etunimi toiseen ja sukunimi toiseen sukkaan). Joihinkin vaatteisiin tuli kaksikin niminauhaa, kun anoppi oli nimennyt jo ennen meille toimittamista osan vaatteista ja meillä on tapana laittaa nimi vähän eri paikkaan. No ainakin päiväkodissa palautuu paita oikealle omistajalle :)

Kierrätystä ajatellen aion kokeilla jatkossa myös noita tageja, kun oli sen verran hikistä hommaa niminauhojen poistaminen. Ommellut nauhat oli tietysti helppo ratkoa irti, mutta niiden ompelemisessa menee hermot ikuisuus.

Toimitus on ollut aina nopeaa (tosin varmasti elokuussa ruuhkaa riittää, kuten muissakin vastaavissa firmoissa koulujen ja päiväkotien alkaessa). Paitsi kerran toimitusta ei alkanut kuulua. Ajattelin, että ehkä ongelma voisi olla postissakin, kun laitoin milloin minkäkin toimitusosoitteen asuessamme Norjassa. Kyselin tilauksen perään ja sain vastaukseksi sen lähteneen heti tilauksen jälkeen. Kummallista. Veljelleni avauduin postin toimitusvarmuudesta, kunnes sain tietää, että tilaus oli tullut jo aikoja sitten, mutta koska se "paketti" olikin kirjekuori, toimitus oli hautautunut muun postin sekaan. Eli hyvin pelasi toimitus silloinkin, pienellä veljeni aiheuttamalla viiveellä vain ;)

Barbien tukan selvitys

Nyt kun esikoinen käy pari päivää viikossa päiväkodissa, niin voin rauhassa varastaa lainata osan hänen leluistaan. Tämä käsittelyn saanut barbie on meidän sisarusten vanha ja jo aika huonossa kunnossa. Ajattelin kuitenkin testata netistä löytämääni ohjetta sen hiusten pelastamiseksi: How to fix your dolls crazy hair

Tarvitaan siis:
astianpesuainetta (ei shampoota!)
pyykin huuhteluainetta
harja
kuumaa vettä
pyyhe
sakset
suojakäsineet
(hermoja)

Pestään hiukset ensin astianpesuaineella. Harjataan se mitä pystytään (itse selvittelin hiuksia myös pitkän tovin ihan sormilla aukoen). Hierotaan hiuksiin huuhteluaine ja huuhdellaan kuumassa vedessä. Harjataan ja toistetaan käsittely tarvittaessa. Muotoile hiukset haluamallasi tavalla (jos osaat, minä en osannut) ja anna kuivua.

Tulos on huomattavasti parempi kuin odotin, mutta rehellisyyden nimissä mainittakoon, ettei tuo millään uutta vastaa. Esikoinen oli jopa hieman loukkaantunut, että olin sekaantunut barbien kuohkeaan kampaukseen. Mitähän se sanoo, kun kuulee, että tein saman hänen lempihevoselleen...

DIY roskakori

Pitkästä aikaa vähän näpertelyä! Tai tämä on kyllä rehellisesti sanottuna jo ihan vanha juttu, mutta huomasin, etten ole sitä täällä jakanut ennen, joten here it goes. 

Inspiraation tähän projektiin sain alunperin Norjassa ihan oikeasta tarpeesta saada jokin muu kuin tuo tavallinen tylsä poljinroskis vessaan. Inspiraation potkaisi toteuttamisen tasolle Anu Harkin Koto-ohjelmassa duunattu puutuoli, joka tapetoitiin vanhoilla kartoilla. 

Kun esikoisen kummi lähetti hänelle joululahjan paketoituna tuohon hienoon Disney-sarjakuva-aiheiseen paperiin, se kuuluisa lamppu syttyi pääni päällä. Tuloksen näette alla ja se on edelleen kovassa käytössä (täällä heitetään kaikki roskikseen, mikä irti lähtee!).

Tarvitset siis:

• jotain mitä tapetoida (esim. roskis)
• jotain millä tapetoida (esim. lahjapaperi)
• jotain mitä käyttää tapetointiin (esim. yleisliima)
• jotain millä viimeistellä (esim. vesiliukoinen lakka)
• jokin levitysväline (esim. sivellin)
• jokin, millä työstää tapetoitava aines kohdetta vastaavaan kokoon (esim. sakset)

Ja sitten vaan duunaamaan :)

Miksi kestovaipat?

"Miksi te käytätte kestovaippoja?" oli kysymys, johon törmäsimme joka kerta, kun esikoisen vaipparalli tuli puheeksi Norjassa. Jotenkin tuntui, että valintaa täytyi perustella ja kaikkiin epäilyihin kestovaippailun järkevyydestä täytyi löytyä uskottava argumentti lähdetietoineen, jotta sai vastapuolen vakuutetuksi, että emme ole täysin seonneita. Paikallisilla oli aivan erilainen asenne kestovaippailuun. Esikoista odottaessani eräskin tuttava oikein naurahti, että hän kyllä haluaa sitten nähdä miten se muka onnistuu! Uskoi hän sitten lopulta, kun näki ja oli yllättäen hyvinkin kiinnostunut erilaisista virityksistä, joita vastasyntyneen kanssa käytimme.

Vaippakuoria, villavaippahousuja

Me suomalaisethan olemme jo ihan lähtökohtaisesti täydellisiä kestovaippailun näkökulmasta; olemme ekologisia pihejä, kierrätämme koska emme raaski heittää poiskaan, olemme kiinnostuneet käsitöistä koska meillä ei ole varaa käydä joka ilta ulkona syömässä, vaan istumme kiikkustuolissa kohtalomme vankeina ja me olemme hyvin perhekeskeisiä meillä on valtavasti lapsia.

Sisävaippoja, harsoja ja snappeja.

Jos sitten joku vähän urbaanimpi naisyksilö uraputkensa päätteeksi pyöräyttää sen oman kullannuppunsa ja on jo vähän vieraantunut perinteisestä suomalaisen naisen asemasta hällän ja nyrkin välissä, niin ei hätää, yhteiskunta pitää kyllä huolen hänestä ja valistaa äitiyspakkauksen kautta, ettei tule poiketa massasta, vaan käyttää kiltisti kestovaippoja, kun kaikki muutkin kerran käyttävät.

Äitiyspakkauksen vaipat

Mekään emme uskaltaneet tehdä vastarintaa, vaan valitsimme itsellemme mieluisimmat mallit ja sillä tiellä ollaan oltu tähän asti! Mutta nyt... Mieltäni ei enää nykytilanteessa lämmitä niin hirveän paljon se tosiasia, että kahden lapsen kanssa vaippapyykkiä pestään lähes joka toinen päivä ja niiden harsojen taitteluun menee pieni ikuisuus samalla, kun talon muutkin työt kaatuvat päälle. Nyt on autokin viimein hankittu, joten niitä kertakäyttövaippoja ei tarvitsisi enää kirjaimellisesti raahata niska limassa mäkeä ylös ja ne voisi varmaan polttaakin (?), kun taloa ja käyttövettä toistaiseksi lämmitetään puulla. Miksi siis valita edelleen kestovaipat?

Taskuvaippoja

Olen tapojeni orja, enkä varmaan osaisi edes ostaa oikean kokoisia vaippoja kaupasta, kun ei ole koskaan tarvinnut. Kuten naapurin mieskin totesi, eikö se 8-16 kg tarkoita, että siihen vaippaan sopii sen verran sitä itseään. Että eikö kannattaisi aina ostaa niitä isoimpia, niin ei tarvitsisi vaihtaa vaippaa niin usein? ;) Vaikka ajatus kuulostaakin houkuttelevalta (?!), niin emme me taida vieläkään kestoilusta luopua. Vauvan iho hengittää paremmin ja ottaen huomioon molemmilta vanhemmilta perityt atooppisen ihon riskitekijät, niin tämä on nostettava ihan todellisena asiana esille. Muovivaipan hiostus tuskin tekisi hyvää herkälle iholle. Mieltäni lämmittää myös se tosiasia, että ruokakaupasta ei tarvitse kantaa muovia joka reissulla kotiin vain, jotta ne kertakäyttövaipat voisi heittää kaatopaikalle käytön jälkeen, vaikka siinä ei juuri tarvitsisi itseään enää rasittaakaan. Pahitteeksi ei tässä konkurssissa myöskään ole se, että vauvan vaippoihin on käytetty hurjat 75 Norjan kruunua (= 10 euroa), jos ei oteta huomioon pesupähkinöihin ja pyykkikoneen käyttämään sähköön kulunutta rahaa. Harras toiveeni alunperin oli myös se, että esikoinen oppisi kuivaksi hieman nopeammin kestovaippailun ansiosta. Potalla alettiin istumaan hänen ollessaan puolivuotias ja noin 2,5 vuoden iästä lähtien on tarvittu enää vaippaa yöllä, päikkäreillä ja kyläilyreissuilla, toisin sanoen kotona viiletetään ilman vaippaa (nykyään jo lähes ilman vahinkoja!).

Mm. näiden faktojen takia ollaan edelleen jatkamassa kestovaippalinjalla, mutta uskaltauduin pyytämään apua Myllymuksuilta* ja kokeilemaan uusia vaihtoehtoja tuttujen harso + imu + kuori (alkaa olla melkoinen paketti tuo yövaippa!) ja taskuvaippa + imu -yhdistelmien lisäksi. Kun vielä saadaan se kuivausrumpu ja kuivauskaappi käyttövalmiuteen, niin eiköhän tämä tästä helpota tuon pyykkivuorenkin kanssa, kun ei tarvitse suunnitella pyykkäysjärjestystä monta päivää etukäteen (ja joojoo, tiedän, että ne kuormittaa luontoa, mutta en minä niitä joka kerta aio käyttää!).

Myllymuksujen housuvaippoja

P.S. Itse opiskelin aikoinaan kestovaippoihin liittyviä juttuja kestovaippainfon sivuilta ja Tiina Törnströmin Vaippailmiö-kirjasta. Voin suositella molempia, mutta suosittelen myös kysymään kestovaippailusta tutuilta, jotka oikeasti tietävät kertoa vähän käytännön niksejä alkuun pääsemiseksi. Eikä tämän asian kanssa tarvitse olla absolutisti, ei kestovaippailu ole mikään autuaaksi tekevä asia! Moni kestoilee päivällä ja käyttää kertakäyttövaippoja yöllä, ja se on hienoa! Jokainen kestovaippaan (tai pottaan) tehty pissa on kertakäyttövaipan verran muovia pois kaatopaikalta ;)

Vaippailmiö

DIY jalkapeite autoon

Vaatehuoneesta löytyi lisää aarteita; vauvan makuupussi 80-luvun äitiyspakkauksesta. Sen vetoketjut olivat jo nähneet parhaat päivänsä, joten makuupussiksi siitä ei enää ollut, mutta kuosi oli niin hellyyttävä, etten raahtinut sitä hävittää.

Ensin suunnitelma oli tehdä siitä lapsille peitto, mutta kun autossa ratkoin vetoketjua irti, huomasin, että tämähän lämmittää mukavasti jalkoja. Siihen se valmis peitto sitten jäi jalkojen päälle, eikä ilmastointi päässyt puhaltamaan suoraan jaloille.

Käytännössä siis leikkasin vain makuupussin vetoketjun ja sidontanauhat siististi irti pussista ja valmista tuli! Peitto on täydellisen kokoinen; peittää jalat, mutta ei pursua oveen väliin eikä valu lattialle.

Lapset eivät nyt saaneet peittoa, vaan se jääköön tällä erää autoon varapeitoksi, joka on helppo heittää omien jalkojen nukkuvan lapsen suojaksi.

Mainittakoon nyt vielä, etten minä nyt niin innoissani autosta ole, että siirtäisin ompelukoneenkin sinne, mutta olimme eilen reissussa ja jotenkinhan se matkustamiseen kulunut aika piti hyötykäyttää ;)

Sattuuko joku muuten muistamaan minkä vuoden kuosi tuo on? Meitä kun on neljä sisarusta, niin vaihtoehtoja on rajallisesti, mutta todennäköisesti se on joko vuodelta 78 tai 80.

Sylvi

Ah, kohta on kunnolla kevät ja voi heivata nuo toppatakit varastoon ja ottaa tämän ihanuuden käyttöön :) Tuossa pakkaillessa hipelöin viimeisintä suurta neulomissaavutustani, Sylviä. Mari Muinosen suunnittelema kaunis neuletakki oli kyllä kaiken sen vaivan ja ajan arvoinen mitä se vaati. 

Ohjeen bongasin jo vuosia sitten, mutta kesti kauan ennen kuin löysin mieleiseni langan (ja AIKAA) tämän toteuttamiseen. Langaksi valikoitui lopulta Drops garnin Eskimo turkoosina. Harmi, että se huopuu niin herkästi, vähän hirvittää raahdinko käyttää koko takkia, mutta lanka oli muuten niin sopiva neuleeseen ja niin ihanan värinen, että pakko se oli tähän ottaa. Kun viime kesänä makailin sohvalla olympialaisia katsellen päätin, että nyt tai ei koskaan. Kaksi viikkoa kestäneet kisat riittivät melkein, projekti venyi vain vähän päättäjäisten jälkeen. Tässä auttoivat tosin myös 9 numeron puikot, joilla nuo helmineuleosiot valmistuivat lähes itsestään. Selän kaunis köynnöskuvio oli myös helpompi kuin miltä näyttää, koska nuo terälehdet neulotaan erikseen. Köynnökset on toteutettu ihan tavallisella palmikkotekniikalla. Nuo koristehakaset täydentävät kokonaisuuden ja ne ovat jotenkin tosi norjalaisia, joten siinäkin mielessä sopivat hyvin juuri omaan neuleeseeni :)

Yksi haaste oli tuo maha... Kunto oli vähän niin ja näin raskausaikana ja sovittamalla ei saanut kyllä mitään käsitystä takin istuvuudesta, mutta kyllä tässä ennen kesää jo ollaan sellaisissa mitoissa, että tuon kehtaa päälleen pukea.

 

Sylvin ohje on tilattavissa täältä. Se on valitettavasti vain englanniksi, mutta kuvat ovat selkeät, joten pienellä vaivalla ohje on täysin tulkittavissa. Mari Muinosen blogi, MadeByMyself löytyy taas tämän linkin takaa.

Hr Ping Vin

Jos nauru pidentää ikää, niin mä en varmaan kuole koskaan :D En oo nimittäin koskaan nauranu yhtä paljon kuin eilen illalla. Meidän apteekkari kutsui meidän työpaikan ja kahden sivuapteekin työntekijät luokseen syömään ja uskokaa tai älkää, niin ehkä tosikoilta vaikuttavat farmaseutit ja proviisorit osaavat todellakin pitää hauskaa :)

Hr Ping Vin

Tunnelma oli alusta asti katossa ja tuo Herra Ping Viini antoi vielä lisävauhtia. Tuon hatun alla on nimittäin viinihana, ja kuten eräs meistä totesi "Det er der det spennende er!" ;) Ohje pingviinin ompeluun (ja muitakin viinihahmoja) on tilattavissa Northern Quiltsin sivuilta. Taitavat olla norjaksi, mutta kyllä kokeneelta ompelijalta taitaa kaavojen mukaan onnistua kielellä kuin kielellä!

Vin Helge

Ikimuistoisia hetkiä ilta täynnä, näitä ihmisiä tulee kyllä niin kova ikävä. En voi kuin toivoa, että olen yhtä onnekas työyhteisön suhteen Suomessakin :)

DIY prinsessahame pesupallosta

Mun säästämisellä ja kierrättämisellä ei oo kyllä kans mitään rajaa. Esikoinen on ihan tohkeissaan prinsessojen suhteen, joten hänelle piti saada oma prinsessahame. Moni olisi varmasti käynyt ostamassa prinsessamekon jostain vaateliikkeestä (niitä mekkoja löytyy ihan joka paikasta), mutta ei, minulla otti niin luonnon päälle käyttää rahoja moiseen "turhuuteen", joten jotain muuta oli keksittävä. En muista alunperin mistä idea lähti, mutta lopputulos on tässä: prinsessahame pesupallosta!

Tarvitaan siis vanha hajoamispisteessä oleva pesupallo (no saa uudestakin tehdä...), kuminauhaa tai joustokanttinauhaa sekä ompelukone (ja saumuri) ja lankaa.  

Aloita leikkaamalla pesupallon naru irti ja levitä verkko auki. Ompele yksi pitkä reuna saumurilla, jotta työskentely helpottuu. Itse pujotin reunaan myös harsinlangan, jonka avulla rypytin verkon. Laita verkko kaksinkerroin ja ompele kanttinauha reunaan samalla nauhaa venyttäen (nauhaa tarvitaan vähän reilu vyötärönympäryksen mitta, jotta jää tarpeeksi saumanvaroihin). Käännä kanttinauhan toinen reuna verkon päälle ja ompele sauma kiinni ympäriinsä huolitellen samalla takasauman kohta. Vaihtoehtoisesti voit jättää takasauman auki ja käyttää tarranauhakiinnitystä. Päättele langat ja koristele halutessasi esim. nauhalla tai napeilla.

Onneksi kaksivuotias ei vielä ymmärrä, että hänen prinsessahameensa on äidin epämääräinen ompeluyritys, vaan leikkii ihan innoissaan prinsessaa hame päällä. Täydestä menee! :)

Tässä on takana tarranauhakiinnitys.

Eikä muuten haittaa, vaikka vähän vauhdissa repeilee (kuten kävi tuolle viimeisessä kuvassa näkyvälle kokeiluversiolle). Ei nimittäin maksa käytännössä mitään ja uuden ompelee tarvittaessa yhdessä illassa :D

Joogasukat

Taas lisää sukkia, vaikka en oikeasti edes juuri koskaan neulo sukkia. Jämälankojen hävitys jatkuu siis ennen muuttoa. Harmaata ja pinkkiä nallelankaa oli juuri sopivasti näihin Novitan joogasukkiin. Poikkesin ohjeesta ainoastaan siinä, että neuloin ne alhaalta ylöspäin jaettuani ensin langan kahteen yhtä suureen kerään. Sainpahan käytettyä kaiken langan, hahaa! Huom, jos aiot kokeilla näiden neulomista, niin muista päätellä ja luoda aloitussilmukat todella löyhästi, ettei kiristä sitten jalkoja. Olis kiva, että ne varpaat on tallella vielä joogan jälkeenkin, eikä oo tippunu sinne salin perälle mentyään ensin kuolioon.

Pinkit sukat on jo Suomessa, harmaat taitaa löytää kotinsa ystävän luota.

Joogasukat oli yllättävän hyvät käytössä. En käy joogassa kovinkaan usein, mutta koska jooga-asennoissa jalat usein luistavat ja kengät ovat liian jäykät, niin nämä sukat olivat juuri täydelliset siihen! Varpaat ja kantapäät paljaina, joten pitoa riitti, mutta jalkaterä ja nilkka saivat kuitenkin vähän lämpöä (jalkani ovat aina jäässä!).

Tässäkin joogataan, selällään sohvalla ja jalat kohti kattoa. Tehokasta ;)

Joogakokemukseni ovat kyllä aika vaihtelevia. Sitä kuvittelee olevansa niin notkeaa, niin notkeaa, mutta kyllä siinä palautetaan liitelijät aika äkkiä maan pinnalle, kun päästään vähän haastavampiin venytyksiin. Mutta toisaalta se on niin ihanan rentouttavaa, kun kukaan ei huuda tuntiin saa kuunnella omaa kehoaan ja testata sen rajoja.

Tuosta lankojen hävittämisprojektista vielä sen verran, että kyllähän ne langat ihan yhtä paljon painaa, muuttaa ne sitten kerinä tai neuleina, mutta jotenkin ne on pakattu tiiviimmin, jos ne ensin neuloo. Enkä sitä paitsi ehdi Suomessa enää juuri neuloa, kun pitää sisustaa niin vimmatusti ;)

Neulottu karvaliivi

Karvaliivit ovat varmaan jo menossa pois muodista, koska mäkin aloin niistä viimein innostua. Tein silti itselleni sellaisen. Siitä tuli aivan ihanan pehmeä ja ehkä vähän liian kuuma, ottaen huomioon, että ollaan jo voiton puolella talven kanssa. En löytänyt mieleistäni ohjetta, joten sovelsin kahta Drops garnin ohjetta turkisjakulle ja liiville (tämä on vain englanniksi).

Lankoina käytin Drops Eskimo 03 tummanruskeaa ja Drops Symphony 03 ruskeaa. Pitäisköhän mun joskus heittäytä oikein villiksi ja kokeilla jotain muuta väriä... vaikka vaaleanharmaata!! (Wou, en ehkä uskalla!)

Symphony

Eskimo

Alunperin ajattelin neuloa pelkästä symphony-langasta, mutta liivistä tuli niin löysä, että se kaipasi eskimo-langasta virkatun reunuksen ryhtiä antamaan. Ostin tuohon nahkanyörinkin, mutta voi olla, että liiviä tulee pidettyä eniten ihan vain rennosti auki.