Never underestimate your power to change yourself

Tää on nyt lähinnä mulle itelle. Muista. Tämä.

Niinpä niin!

Nyt on nimittäin just sellanen päivä, että ei vois vähempää kiinnostaa. Ei tästä tuu ikinä valmista.  Tulee siitä. Jos nyt ei tämä painonpudotus ole ihan aikataulussa pysynytkään, niin oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Välillä saa ja pitääkin herkutella, että pysyy järjissään tässä hullun myllyssä.

Indeed...

Tänään oli barseltreff eikä treeniä, ja heti omatunto soimaa, vaikka henkiselle puolelle teki oikein hyvää saada vertaistukea muilta äideiltä. Huomenna taas treeniä treeniä.

Ehkä pitäisi vain ajatella eri tavalla...

Pieniä valintoja joka päivä, joskus tosin vääriäkin, mutta suurin osa oikeita. Kliseitä toisensa perään, mutta jos yksikin niistä auttaa, niin on se sen arvoista ;)

Kasvukäyrät

Neuvolan tädit on pidetty tänään tyytyväisinä, kun on käyty punnaamassa nuorimmainen ja pysytty (ainakin suurinpiirtein) kasvukäyrillä. Kolmen kuukauden kontrollissa oli meidän michelin laskeutunut normaalipainoisten joukkoon, mutta haluttiin nyt ylimääräisellä käynnillä varmistaa, ettei painon putoaminen jatku. Vähän oli siinä ja hilkulla, joten oli puhetta jo mahdollisesta vellin tai lisämaidon aloittamisesta.

Kuva Duodecimin artikkelista. Suomalaisten lasten pituuskasvukäyrät vuonna 2010 (keskiarvo ja ± 2 SD, yhtenäinen viiva). Uusitut käyrät perustuvat 26 636 terveen vuosina 1983–2008 täysiaikaisena syntyneen lapsen 181 785 mittaukseen. Vertailukohteena ovat vanhat, vuosina 1959–71 syntyneiden pituuskäyrät (Sorva ym. 1984) (keskiarvo ja ± 2 SD, katkoviiva). A) Tytöt 0–2 vuotta, B) tytöt 2–19 v, C) pojat 0–2 v, D) pojat 2–20 v. Mukailtu Saaren ym. (2010) artikkelista.

Minä olin jotenkin salaa ylpeä, kun täysimetin esikoistani (kuten kunnon äidin kuuluu) kuusi kuukautta ja nyt ottaa jotenkin luonnon päälle, kun ei kaikki menekään käsikirjoituksen mukaan kakkoskierroksella. Ei tekisi mieli aloittaa vellejä vielä, mutta täytyyhän sitä, jos toinen näkee nälkää(?). Sitä taitaa olla huono äiti joka tapauksessa, teki sitten mitä tahansa. Tai ainakin on jotenkin in verrata itseään täydellisyyteen ja sitten rypeä itsesäälissä huonona äitinä. Joko sitä hössöttää liikaa tai liian vähän. Mikä sitten on sopivasti?

No en minä oikeasti jaksa paljon äitiyttäni arvioida ja jatkuvasti tehdä analyysiä, missä meni pieleen? Olen ihan tavallinen, hyvä äiti. En täydellinen, mutta lapseni pidän hengissä ja hoivaan parhaani mukaan, enkä usko, että heidän fyysinen tai henkinen kapasiteettinsa siitä kärsii. Sen verran itsevarmuutta täytyy olla, ettei kaikkiin kotkotuksiin lähde mukaan. Olen aika huoleton vanhempana, mutta niin olen muutenkin, joten tämä sinällään ei ole yllätys. Otan joskus tietoisia riskejä. Join jopa raskausaikana yhden (1) lasillisen viiniä jo tietäessäni, että olen raskaana (kamalaa!). Oletan, että rikos on jo vanhentunut, kun muutamme Suomeen, eivätkä sosiaaliviranomaiset odota meitä ovella huostaanottoaikeissa ja saamme jatkossakin pitää lapsistamme hyvää huolta. Parasta huolta, jota me vanhempina kykenemme.

Jotenkin vallassa on sellainen ilmapiiri, että ihan kaikkien äitien tulisi arvostella edes muodon vuoksi itseään ja mikään ei riitä (tässäkään asiassa). Miksei sitä voisi ja saisi olla ihan tyytyväinen itseensä vanhempana? Sitä on jotenkin sitten varmaan heti taas (tässäkin asiassa) itseään täynnä, jos sanoo olevansa ihan tyytyväinen keskivertoäiti, joka ei yritäkään ehtiä ja pystyä kaikkeen, vaan priorisoi ja tekee parhaansa. Itse olen esimerkiksi priorisoinut asiani siten, että olen ihan rauhassa antanut sotkujen kotona elää omaa elämäänsä (sitä paitsi liian siisti koti aiheuttaa allergioita, olen kuullut... tosin, kuinkahan likaista saa olla ennen kuin se alkaa kääntyä haitalliseksi?)...

Vau.fi sivustolta löytyy asiallista tietoa.

Kylläpä nyt on taas blogi tehnyt tehtävänsä ja tämä äiti kiittää ja kuittaa. Aiheesta alkuperäiseen, eli kasvukäyriin ja neuvolaan. Tämä postaus ei ollut nyt arvostelua kumpaakaan kohtaan. Kasvukäyrille on tarpeensa, koska on hyvä seuloa oikeasti esim. sairauden takia käyriltä poikkeavat, selvittää syyt ja tehdä tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. Mutta ei pelotella turhaan kaikkia äitejä ja isiä, eihän? Kuinkahan muuten tämän äidin saisi sinne normaalille kasvukäyrälle?...

Äitienpäivä Norjassa

Tänään vietetään laskiaisen lisäksi äitienpäivää täällä Norjassa. Sain lahjaksi puhtaan kodin (koska mieheni tietää, että inhoan siivoamista) ja lasten yhdessä isänsä kanssa askarteleman kortin. Nyt tulis sellanen "oih, ihanaa sydän sydän sydän", jos oisin yhtään herkistelijä, mutta koska en ole, niin sanon vain, että minä olen onnekas naisihminen, jolla on ehkä maailman parhaat mies ja lapset, joita voi itselleen toivoa. 

Eilen tullessani kotiin esikoinen selosti tosissaan jotain maalista ja hanskoista (eli käsistä), joten osasin kyllä odottaa jotain tämän tyylistä yllätystä. Tähän korttiin tai lähinnä sen tekemiseen liittyy ilmeisesti enemmänkin tarinaa (värien valintaa, vauvan kämmenen suoraksi saamista, reunojen liimaamista ja paljon nauramista), koska mieheni olisi halunnut kirjoittaa tänne blogiin äitienpäivästä. Hei, jotain rajaa. Ei millään pahalla, mutta tämä on my precious ;).

My precious!

 

Herkkuaamupalan jälkeen tehtiin päivälenkki ystäväperheen luo. Otettiin muutama perhepotretti heistä ja kiitokseksi syötiin mahat täyteen pannukakkua ja laskiaispullia, nam! Niistä ei ymmärrettävästikään ole kuvia todistusaineistona, koska ne syötiin niin nopeasti (ja kädet olivat täynnä omien lasten sotkujen siivoamista).

Toukokuussa juhlitaan sitten uudestaan! Harmi, että isänpäivä on vain kerran vuodessa ;) 

Lilyhammer

Kävelykadulla on vieläkin jouluvalot ja ne ovat paikoillaan ainakin tämän kuun loppuun asti. Miksi ihmeessä? No minäpäs kerron. Lillehammerissa kuvataan norjalais-amerikkalaisen draamakomedian Lilyhammerin toista tuotantokautta ja etenkin kuluneella viikolla on kuvattu ottoja kävelykadulla ja osa kohtauksista liittyy mitä ilmeisimmin joulun aikaan (mitään juonenkäänteistä tietämättä), koska valot on säilytetty nimenomaan näiden kuvausten takia.

Lilyhammer

Lilyhammer on siis (ja nyt lainaan suoraan YLEn sivuilta) "Humoristinen jännityssarja Frank Taglianosta, entisestä New Yorkin mafiososta. Frankin todistettua pomoaan vastaan FBI järjestää hänelle uuden identiteetin ja sijoittaa hänet Norjaan, Lillehammeriin." Kahdeksanosainen ensimmäinen tuotantokausi oli jättimenestys täällä Norjassa. Sarja on myyty yli sataan (!) maahan ja YLEkin näytti sen FST:n puolella keväällä 2012. Toivon hartaasti, että ostavat myös tämän tulevan toisen tuotantokauden (ja toivottavasti se saa vähän enemmän huomiota)!

Take one.

Jaahas, eli keskiviikkona oli Thomas Alsgaard salilla yhtä aikaa, tänään näin Steven Van Zandtin eli Little Stevenin keskustassa. Mitähän, tai paremminkin ketähän ensi viikko tuo tullessaan? ;)

Neulottu karvaliivi

Karvaliivit ovat varmaan jo menossa pois muodista, koska mäkin aloin niistä viimein innostua. Tein silti itselleni sellaisen. Siitä tuli aivan ihanan pehmeä ja ehkä vähän liian kuuma, ottaen huomioon, että ollaan jo voiton puolella talven kanssa. En löytänyt mieleistäni ohjetta, joten sovelsin kahta Drops garnin ohjetta turkisjakulle ja liiville (tämä on vain englanniksi).

Lankoina käytin Drops Eskimo 03 tummanruskeaa ja Drops Symphony 03 ruskeaa. Pitäisköhän mun joskus heittäytä oikein villiksi ja kokeilla jotain muuta väriä... vaikka vaaleanharmaata!! (Wou, en ehkä uskalla!)

Symphony

Eskimo

Alunperin ajattelin neuloa pelkästä symphony-langasta, mutta liivistä tuli niin löysä, että se kaipasi eskimo-langasta virkatun reunuksen ryhtiä antamaan. Ostin tuohon nahkanyörinkin, mutta voi olla, että liiviä tulee pidettyä eniten ihan vain rennosti auki.

Muscovado-keksit ja ruissämpylät

Sairastuvalla alkaa näkyä paranemisen merkkejä, joten eiliselle aamupäivälle oli keksittävä jotain ohjelmanumeroa (en jaksa enää YHTÄÄN muumia!). "Leivotaanko?" kysyin ajattelematta sen enempää seurauksia. "Joo!! Essu päälle! Äiti ylös, essu päälle!" Tosi hienoa, että kaksivuotias on noin siisti, mutta mitä me oikein leivotaan sitten?? Äkkiä googlettamaan ohjeita, jotka soveltuvat toteutettavaksi pienen lapsen kanssa, nopeasti, sillä vauva nukkuu, mutta kuinka kauan?

Resepti käden ulottuvilla koko ajan :)

Alkuperäinen ohje löytyi Food and then some -blogista (kaimani oli soveltanut ohjeensa Valion ohjeesta). Itse sovelsin reseptiä vielä vähän lisää, laitoin vain puolet tumman suklaan määrästä (koska meillä ei ollut enempää, kröhöm, ne säilyvät niin huonosti, vähän kuin jäätelökin, on niin huonot pakastimet, että aina on pakko syödä heti ennen kuin sulavat...). 

Muscovado cookiet

125 g  voita
3/4 dl  sokeria
3/4 dl  tummaa muscovadosokeria (tai fariinisokeria)
2 tl      vaniljasokeria
2         munaa
3 dl     vehnäjauhoja
½ tl     leivinjauhetta
200 g  tummaa suklaata

1. Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen ja välillä vatkaten. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos.
2. Hienonna suklaa karkeaksi rouheeksi tukevalla veitsellä leikkuulaudalla. Lisää rouhe taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Nostele taikina pikkulusikalla nokareina uunipellille leivinpaperille.
3. Kypsennä 175 asteessa uunin keski-/yläosassa n. 12 min tai kunnes kypsiä. Jäähdytä.

Muscovado-keksit

Kaikki aineet vaan sekaisin ja sotku epämääräisiin läjiin pellille, uuniin ja suuhun. Kaksivuotias oli ihan täpinöissään, kun sai sekoitella välillä (ja ilman lupaa maistella suklaalevyä kuoren läpi..) Nam! Tuo muscovado-sokeri on aika jännää, vähän kuin fariinisokeria, mutta sellaista vähän lakritsinmakuista.

Apulaisen työtehtävät

Teimme myös sämpylöitä. Mikä lie innostus iski itseeni, kaapit on tyhjennettävä ennen muuttoa, mitään en heitä roskiin oli kai se minustakin sitten kai aika kivaa touhuta keittiössä tytön kanssa. Ohjeen löysin täältä, mutta ylläri ylläri, sitäkin sovellettiin kaapista löytyvien aineiden mukaan. Ruisrouheen sijaan käytin kaurarouhetta ja ruisjauhot olivat sellaisia superrouheisia nekin, joten lopputulos oli omaan makuuni jo vähän liiankin rouheinen. Mutta lämpimät sämpylät on aina hyviä, ei siitä pääse mihinkään. Tosin tytöltä jäi sekä sämpylät että keksit osittain syömättä. Syytän vielä puolikuntoisuutta mahataudin jälkeen, kyllähän äiti muuten on tosi hyvä leipuri, aina syödään kaikki viimeistä murua myöden. Yeah, right. Mä en muuten koskaan jaksa oottaa, että sämpylät kohoais, niin niistä tulee tollasia lättänöitä. Ei haittaa!

Ruissämpylöitä kahdella eri höystöllä

 

Ruissämpylät

5 dl         maitoa

2 pussia  kuivahiivaa

1/4 dl      öljyä

1/4 dl      siirappia

1 tl          suolaa

3 dl         ruisrouhetta (myös puurohiutaleet soveltuvat)

3 3/4 dl   ruisjauhoja

n. 4 dl     sämpyläjauhoja

1. Lämmitä maito ja sekoita siihen öljy sekä kuivahiiva.
2. Lisää siirappi ja suola. Sekoita, jotta siirappi sekoittuu kunnolla.
3. Sekoita ruisrouhe sekaan. Anna niiden levätä taikinassa pari minuuttia.
4. Sekoita ruisjauhot hiljalleen taikinaan.
5. Lisää lopuksi sämpyläjauhoja kunnes taikina on irtonaista kupin reunoilta.
6. Anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
7. Jauhota pöytä ja leivo taikinasta haluamasi määrä sämpylöitä, n.9-16 osaan.Paista 200 asteessa 10min, kunnes sämpylöiden pohja on ruskettunut hyvin.

Siirapin oikeaoppinen mittaaminen

Niksi-Pirkka-osuudessa tänään käsittämättömän nerokas tapa mitata siirappia, niin että siitä suurin osa menee oikeasti kuppiin asti. Mittaa ensin öljy mittaan ja sen päälle siirappi, niin ei muuten jää tipan tippaa siirappia mittakuppiin! Siihen siirappipurkkiin kyllä jäi sitten reunoille senkin edestä, kaipaan niin suomalaisia maitopurkin tapaisia siirappipurkkeja korkkeineen näiden muovisten kermaviilipurkkiviritysten sijaan.

Hett glass

Pakko vinkata teitä aivan mahtavasta lasimerkistä! Ystävämme Yngve yhdessä Karin kanssa toimii nimellä Hett glass täällä Lillehammerissa. Fabrikenin tilat ovat auki yleisölle päivittäin, joten jos käytte täällä, niin suosittelen käväisemään katsastamassa lasinpuhallusta livenä. Aika kuumaa hommaa! ;) Yngve ja Kari ovat uskomattoman taitavia (sekä käsittämättömän iloisia ja sydämellisiä)! Jotenkin hämmentävän ihanaa, kun toiset voi olla noin lahjakkaita.

Tuo ilmapallo on hauska :D Noita oikeanpuoleisia kannuja meiltä löytyy parikin kappaletta vähän eri värisinä kuin kuvassa (joka on lainattu täältä).

Pacman :D

Hett glassin nettisivut löydät täältä.

Yngve on vastuussa myös DUS-ravintolan lampuista (niistä, jotka roikkuu meidän pöydän päällä), niissäkin on tyypillistä Hett glass -muotokieltä ja värimaailmaa. Mitäs tykkäätte? Tiedättekö jotain vastaavaa suomalaista pientä lasiyritystä?