Laulumaan olokoodi -sohvat

Vakilukijat (kyllä kaikki te kaksi) olette varmaan huomanneet, että postaustiheys on ollut harvempi kuin verkkopaita. On ottanut vähän takaisin tuon syksyn remonttipuristuksen jälkeen -ei jaksa y h t ä ä n mitään. Väsyttää, ärsyttää ja masentaa vaan koko ajan, mutta jospa se tästä taas, kun tuo aurinkokin niin rasittavasti paistaa koko ajan, ettei voi jäädä sisälle makaamaan. Vaikka nyt noiden sohvien uumenista ei kyllä malttaisi nousta!

Nimittäin, *rumpujen pärinää*, nyt meillä on viimein niiden kauhtuneiden sata vuotta vanhojen sohvien tilalla kunnolliset löhösohvat! Ai että kun kelpaa :D
 

Alkuperäisestä suunnitelmasta (3-istuttava sohva ja nojatuoli) poiketen sijoitimme löhöilyyn tulevaisuuteen ja hankimme kotimaisista Laulumaan Olokoodi* sohvista 3- ja 2-istuttavat mallit. Kyseessähän on moduulisohva, jota voi muokata lähes rajattomasti omien mieltymysten ja toiveiden mukaan. Me esimerkiksi valitsimme kolmesta istuintyynyn leveydestä (55, 65, 75 cm) keskimmäisen leveyden molempiin sohviin, kahdesta syvyydestä (80 ja 85 cm) syvemmän mallin (että sopii itse vähän tukevampikin pötköttelemään ;) ) ja istuinmateriaaliksi kolmesta vaihtoehdosta (normaali, jämäkkä ja pintapehmeä) jämäkän vaihtoehdon. 

Laitan vielä tilasta ennen ja jälkeen -kuvat, mutta mainittakoon jo tässä, että matto on Vm-Carpetin Esmeralda väri 71 ja tyynyistä nuo ruskeat ovat Adoran velvet-plise (espresso) ja hirvityyny Paguneten mallistosta (hirvellä on muuten lähes yhtä monta piikkiä sarvissaan kuin noissa pappan kaatamissa!)  -Sisustus Trendosta* tietysti :)

 

Nyt alkaa jo tuo aiemmin entisöity leivinuunikin istua paremmin kokonaisuuteen :) Myös Norjan kirppikseltä hankittu rukki on löytänyt paikkansa sisustuksessa. Lasten nukenvaunut ja muut roinat jäivät sattumalta juuri sohvan taakse piiloon, hupsis!

Huomaatteko missä entisöidyn seinän raja kulkee? Tässä valaistuksessa se on helpompi hahmottaa, mutta normaalisti raja on yllättävän huomaamaton. On tuo hirsi kyllä melkoinen katseenvangitsija -monet kerrat on mietitty seinän historiaa, eikä haluttu turhaan peittää hirttä liikaa, kun se on nyt esiin saatu. Ovi pitää muuten vielä entisöidä/uusia! Ja tuo kiirekiikku! Sitä ei raahtisi millään maalata, mutta jospa se kiikkumatolla vähän paremmin sulautuisi maastoon ja parilla punaisella tyyny/kynttilä/kukkaruukku/tms-kaverilla sulautuisi paremmin tähän muuten aika neutraaliin värimaailmaan. Fingers crossed!

Lukuisista käsinojavaihtoehdoista valittiin muoto 2 helmalakanalla. Tuo käsinoja oikeastaan luo koko maalaisromanttisen tunnelman tähän tilaan! Kankaana on nyppyyntymätön, vesipestävä Lauritzon's Diamonds* kokoelman sävy 539 -se sopii upeasti tapetin, verhojen ja maton kanssa yhteen, kyllä Sirkka-Liisa* vaan tietää mitä tekee :) Tiedoksi vielä kaikille, jotka kauhistelette vaaleaa sohvaa lapsiperheellä, että irrotettavat ja pestävät päälliset olivat top3-kriteerilistalla ;) (ja nuo tyynyt ovat muuten kaksinpuolin verhoiltuja kääntötyynyjä, pelastaa kriisitilanteissa, tosin vain kerran ;) )

Samalle listalle pääsi myös imuroinnin suorittaminen ilman akrobatiaa sohvan alta ja tästä syystä sohviin valittiin korkeammat, 13 cm korkuiset jalat (jotka eivät tosin näy helmalakanan alta, mutta kyllä vaan käy imurointi helposti silloin harvoin kun imuroin).

Sarin kalusteesta* saimme ihanan ihmisläheistä (joku sanoisi perinteistä, mutta ei kohteliaisuus mielestäni ole perinteistä, sehän tarkoittaisi, että se on katoamassa?), välitöntä palvelua ja Sari kärsivällisesti antoi meidän hyppiä sohvalta toiselle loputtomasti, kun pähkäilimme eri vaihtoehtojen välillä. Myös kangasnäyte sai käydä kotona, jotta saimme varmistuksen, että nykyisessä valaistuksessa kaikki sävyt osuvat kohdalleen. Sarilla on ihanan monipuolinen huonekalu- ja sisustustavaravalikoima (paljon juuri maalaisromanttisia juttuja, mm. Thomartilta), kannattaa käydä kurkkaamassa, jos satutte Oulaisiin :) Sohvat saatiin kotiin kannettuina suoja-aineen kera ja siinä ei mennyt kuin pieni hetki, kun kääräisin ne pois muoveista ja ruuvasin jalat paikalleen. (Mies sillä välin leipoi lasten kanssa, meillä on tämä työnjako perinteisesti perinteistä ;) Esikoinen ihmettelikin naapurissa, kun perheen äiti oli leiponut, kaikenlaista... Hyvää oli silti, vaikka ei ollutkaan isin tekemää ;) )

Meillähän näyttää siis normaalisti aina juuri tältä... noin viidentoista minuutin ajan, ennen kuin prinsessaleikit valtaavat areenan :D Onneksi ehdin ottaa kuvat, ennen kuin tytöt heräsivät päikkäreiltä. Palautekin tuli samantien: "Heei, kuka on sotkenut minun sotkuja?" :D :D Ai että, kyllä kelpaa noiden tyttöjen kanssa peuhata nyt ja kuunnella juttuja sohvalla :D