Vuodenvaihteen yli keräsivät bloggaajat voimiaan, mutta nyt on koittanut taas aika antaa suodattamattoman ajatuksen virrata. Ainekirjoitushaasteen aiheen antoi tällä kertaa Uusioperheen kuvioiden Kukkavarvas:
Ennen vanhaan
Elettiin markka-aikaa, kun aloitin pelaamaan. Harjoitusaikojen muutoksista ilmoitettiin päivän paikallislehdessä eikä facebookissa. En aina päässyt treeneihin lyhyellä varoitusajalla, koska tänne korpeen lehti jaettiin vasta puolilta päivin (jaetaan muuten vielä nykyäänkin), eikä iltapäivän ohjelmaan voinut enää vaikuttaa. Lyöntitekniikkaa harjoiteltiin lyömällä palloa autotallin seinään niin paljon, että vanha hirsi hakkautui lähes läpi asti vuosien saatossa. Nykyään lyöntitekniikkaa harjoitellaan kuvaamalla oma lyönti älypuhelimeen ja analysoimalla sitä yhdessä valmentajan kanssa. Isäni pelasi aikoinaan tämän pienen kylän omassa joukkueessa, joka voitti keskustan "oikean" joukkueen. Nykyään parhaat pelaajat kerätään aluejoukkueisiin jo junnuiässä. Proteiinin määrää ja sen lähteitä ruokavaliossa analysoidaan ravintoneuvojan kanssa, itse vedin navan täyteen sitä mitä kaapista sattui löytymään (eli hirvenlihaa ja pottuja). Vuosia on tullut lisää yhtä paljon kuin kilojakin, 30 metrillä kellotettu aika on noussut samassa suhteessa. Taktisiin asioihin kiinnitetään huomiota jo pienimpien junnujen kanssa, niiden, jotka hukkuvat pelipaitaan ja maila ylettyy pään yläpuolelle.
Elettiin markka-aikaa, kun aloitin pelaamaan. Harjoitusaikojen muutoksista ilmoitettiin päivän paikallislehdessä eikä facebookissa. En aina päässyt treeneihin lyhyellä varoitusajalla, koska tänne korpeen lehti jaettiin vasta puolilta päivin (jaetaan muuten vielä nykyäänkin), eikä iltapäivän ohjelmaan voinut enää vaikuttaa. Lyöntitekniikkaa harjoiteltiin lyömällä palloa autotallin seinään niin paljon, että vanha hirsi hakkautui lähes läpi asti vuosien saatossa. Nykyään lyöntitekniikkaa harjoitellaan kuvaamalla oma lyönti älypuhelimeen ja analysoimalla sitä yhdessä valmentajan kanssa. Isäni pelasi aikoinaan tämän pienen kylän omassa joukkueessa, joka voitti keskustan "oikean" joukkueen. Nykyään parhaat pelaajat kerätään aluejoukkueisiin jo junnuiässä. Proteiinin määrää ja sen lähteitä ruokavaliossa analysoidaan ravintoneuvojan kanssa, itse vedin navan täyteen sitä mitä kaapista sattui löytymään (eli hirvenlihaa ja pottuja). Vuosia on tullut lisää yhtä paljon kuin kilojakin, 30 metrillä kellotettu aika on noussut samassa suhteessa. Taktisiin asioihin kiinnitetään huomiota jo pienimpien junnujen kanssa, niiden, jotka hukkuvat pelipaitaan ja maila ylettyy pään yläpuolelle.
Huomaan, että minusta on tullut se joukkueen täti. Se, jolla ei ole enää omia tavoitteita (eikä ominaisuuksia niiden tavoitteluun), mutta joka apinan raivolla pyrkii auttamaan toisia heidän tavoitteissaan. En ole varma edes siitä, mitä ne ovat, mutta pyrin jakamaan jokaisen tiedonmurun joka mieleni syövereissä liikkuu. Neuvon kyllästyksiin asti olkapään asentoa heittäessä ja mailan korkeutta ja kulmaa eri lyönneissä. Kerron tyhjänpäiväisiä tarinoita, niitä omia tähtihetkiäni, ja toivon, että nuoremmat saavat niistä jotain muutakin irti kuin ärsytyksen.
Lohduttavaa tässä muutoksen virrassa on huomata, että jotkin asiat eivät koskaan muutu; verryttelyasut ovat edelleen aivan yhtä hirveitä kuin ennen vanhaan!
Opettajan kommentti: Please! Kas kun et aloittanut "silloin kun minä olin nuori"! Kunnon kalkkis... Kannattaiskohan sitten vain säästää omaa rajallista aikaansa ja jättää nämä tarinat omaan tietoonsa? Sinuna vaihtaisin mailan jo kävelysauvoihin!
Kukkavarpaiden välistä löytyy tiedot muista osallistujista ja omat aikaisemmat kirjoitukseni löydät nopeasti ainekirjoitushaaste-tunnisteen takaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti