torstai 31. tammikuuta 2013

Kehuminen

Sannan Good job -postauksesta inspiroituneena huomasin ajautuneeni miettimään kulttuurieroja suomalaisten ja muiden kansallisuuksien välillä, tällä kertaa kehumisen ihmeellisessä maailmassa. "Jeg lurer på hva de virkelig vidunderlige får høre, når superlativene allerede er brukt opp hos oss middelmådighetene." Vapaa suomennos (Sanna kommentoitko, jos menee ihan metsään?) "Kysynpä vain mitä todella lahjakkaat saavat kuulla, kun kaikki superlatiivit on jo käytetty meihin keskinkertaisuuksiin."

Tänään oli PT-tunti ja useamman kerran tunnin aikana kuulin kannustuksen bra jobbe, du er sterk Paula, du klarer to til, kom igjen, en gang til! Kannustuksia tuli juuri sopivasti, uskottavasti. Ei liian usein ja ylisanoilla maustettuna (tosin tuosta vahvuuden kehumisesta lähti ehkä uskottavuus, kun PT näytti eräänkin liikkeen tuplapainoilla siihen nähden millä itse liikesarjaa lähdin tekemään ja näännyin jo ensimmäisen sarjan jälkeen), vaan juuri sillä tavalla sopivasti lisäuskoa ja voimaa antamaan. Suomalainen PT olisi varmaan ollut hiljaa tai sanonut vain, että vielä on pitkä matka edessä... Oletan tietysti näin, koska enhän olisi suomalainen, jos en olisi TODELLA vähän pessimistinen. 

Sanottaisiinko näin missään muualla kuin Suomessa?

Vauva kääntyi selältä mahalleen reilun kolmen kuukauden iässä. "Wau, awesome!" sanottaisiin ehkä jossain muussa maassa. Suomessa sanotaan: "Mutta sehän oli vain vahinko, että saa nähdä milloin oppii tietoisesti kääntymään. Pitäähän se jo päätä pystyssä, mutta kyllä sitä vielä joutuu varomaan koko ajan." Treenin jälkeen pitää vähän sättiä itseään, kun ei jaksanut kaikkia sarjoja puhtaasti, mutta unohdetaan mainita, että jaksoi jo paljon enemmän kuin viikko pari sitten. Asiakkaan kiittäessa saamastaan hyvästä neuvosta, ei voi sanoa yksinkertaisesti "kiitos, mukava kuulla, että olin avuksi", vaan sanoo mieluummin, "tämä on työtäni, kuka vain olisi voinut auttaa sinua yhtä hyvin".

Tapasin tässä vähän aikaa sitten pitkästä aikaa erään suomalaisen ystäväni ja kysyessäni häneltä mitä kuuluu (siis tajusin jopa kysyä, jotain mäkin oon oppinu :) ), hän vastasi (ja tämä on suora lainaus): "Olen niin onnellinen. Kaikki on niin hyvin." Ihanaa, siis ihanaa, että suomalainen voi yhtään vähättelemättä sanoa ääneen olevansa onnellinen. Sitä harvoin kokee Suomen rajojen sisäpuolella. Suomalainen on vähän sellainen, että aina kuuluu mutista partaansa, että kun menee vähän huonosti ja vaikka menisi hyvin, niin silloinkaan ei mene kuitenkaan tarpeeksi hyvin ja varmasti jollain muulla menee paremmin, ja toivottavasti tuo ei nyt luule, että meillä menee tosi hyvin, kun en enempää valittanut, tulee pian kateelliseksi ja luulee, että olen täynnä itseäni.  Kuulostaako tutulta, vai olenko se vain minä, joka taas oletan, että suomalainen perusluonne ei ole muuttunut mihinkään sitten sota-aikojen? Kun suomalaiset on vaan just sellasia. Että jos suomalainen voittaa maailmanmestaruuden, niin jo pitää ensimmäisessä haastattelussa tuoda esille, että ei voittanut tarpeeksi reilusti, ettei vain kukaan luulisi, että nousi menestys hattuun. 

Suomen Mona-Lisa Malvalehto voitti maailmancupin osakilpailun tammikuussa. Edellisestä suomalaisnaisen voitosta oli kulunut yli kolme vuotta. Mutta saatiin siitäkin voitosta ilo nyhdettyä pois, kun eihän siellä edes ollu kaikki maailman parhaat, tuurilla voitti. Tuskin Mona-Lisa edes harjoittelee tosissaan, harrastelee vain.... Huokaus.... 

Mona-Lisa on kehunsa ansainnut!
En missään nimessä halua, että Suomessakin mentäisiin tuohon Amerikan everything is so awesome -tyyliin, mutta ehkä jokin kultainen keskitie toimisi parhaiten. Ei se positiivisuus maksa mitään, eikä kehu ole itseltä pois, saattaa jopa joskus palata takaisin ja siitäkös tulee hyvä mieli (kunhan ei nouse päähän..)!

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

A-derma Exomega

Tämä voisi olla maksettu mainos, mutta ei ole, koska eihän minulle kukaan näistä hommista maksa, mutta mainostan siitä huolimatta. 

"Onko sinulla atooppinen, todella kuiva iho, joka muistuttaa näin talven kovimmilla pakkasilla enemmän aavikkoa kuin kimmoisaa tervettä ihoa? Oletko kokeillut A-derman Exomega voidetta? A-derman rauhoittava kauranversouute yhdessä riittävän rasvaisen, mutta silti miellyttävän koostumuksen kanssa on ratkaisu ongelmiisi!" 

Ok, tais mennä vähän ostoskanavan puolelle...

A-derma Exomega cream

Minulla on atooppinen iho, joka lehahtaa punaiseksi ja kuivaksi milloin mistäkin syystä: stressi, liika peseminen, liian voimakkaat puhdistusaineet, vääränlaiset rasvat, kova pakkanen, you name it! Suomen loman alkajaisiksi tajusin järkyttyneenä, että olin jättänyt rasvat kotiin. Siis kaikki rasvat, minä, joka aina huolehdin, että kaikki on mukana. Ja miten voin unohtaa juuri voiteet, joita ilman kasvojeni iho tippuu lastuina lattialle. Ei auttanut itku, oli turvauduttava kaiken maailman vanhentuneisiin voiteiden jämiin, joita Suomessa sattui kotoa löytymään. Iho oli hurjassa kunnossa, kun palasimme reissulta, joten tiesin, että nyt on turvauduttava taas Exomegaan. Voilá, parin päivän tehokuurin jälkeen ihon halkeamat alkavat umpeutua ja hilseily vähentyä. Miksi ylipäätään omistan mitään muita kasvovoiteita kuin tämän?

A-derma Exomega cleansing oil

Tuota puhdistusöljyä meillä käytetään lapsilla kylpyvaahdon sijaan, ja hellävaraisuutensa lisäksi se myös vaahtoa kiitettävästi, joten sekä vanhemmat että lapset pysyvät tyytyväisinä.

Cytelium drying spray

Viimeisenä vinkki pienten lasten vanhemmille ja vanhusten hoitopuolella työskenteliville tai omaisille ja miksei itse vanhuksillekin, jos joku siitä ikäryhmästä sattuu tänne eksymään ;) A-derman Cytelium! Aivan loistava vaippaihottuman kuivattamiseen, hautuneeseen ihottumaan nivusten alueella tai rintojen alla. Hygieeninen ja nopea käyttää, I like it! :)

Käykää katsomassa A-derman nettisivuilta lisää, jos kiinnostuitte. Sieltä löytyy monelle ongelmaihotyypille vaihtoehtoja. Näitä tuotteita myydään vain apteekissa, mutta sen te jo varmaan arvasittekin, koska enhän minä mistään muualta voiteitani osta, koska saan henkilökunta-alennusta apteekin tuotteisiin voi sentään luottaa :)

tiistai 29. tammikuuta 2013

Puntari

Puntari, vaaka tai joku sivistynyt saattaa sanoa oikein henkilövaa'aksikin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vähän hirvitti astua viikkopunnitukselle lähes kahden viikon hölläilyn jälkeen.

Aivan kuin puntari olisi jotenkin aavistanut epätoivoiset ajatukseni, koska näytöllä vilkkui vain Lo. Peilikuvasta päätellen minulla on yhä elopainoa, joka pitäisi tämän vaa'an tarkkuudella olla punnittavissa, joten vika lienee jossain muualla kuin punnittavassa kohteessa. Niinpä niin, patterithan ne vetelivät viimeisiään. 
Ystävä vai vihollinen?
Unohdin luonnollisesti vanhan patterin kotiin, joten vastaava paristo ostettiin mutun perusteella, tää näyttää samanlaiselta kuin se, jonka aamulla näin. Ja pieleenhän se meni, luonnollisesti. MUTTA mikä ihmeellisintä, uusi etsintä patterikätköstä tuotti tulosta ja meillä olikin oikeaa kokoa kotona jo ennestään (ja sekin tietysti ärsytti, kun olin muka niin tarkkaan aamulla tarkistanut, ettei siellä ole juurikin tuota tarvitsemaani paristoa). Mitähän sitä valehtelisi huomenna kassalle, kun menee palauttamaan niitä vääriä...? (Kysyin kyllä saako ne vaihtaa, jos ovat väärät ja oli kuulemma ok. Kai ne voi vaihtaa Batteryynkin?)

Battery ku patteri

Puntari vaatii mitä ilmeisimmin kalibrointia patterin vaihdon jälkeen, koska lukema oli pari kiloa vähemmän kuin ennen lomaa. Ennen kuulumatonta! Mistä lähtien lomalla on laihduttu? Ei sillä, että olisi jotakin sitä vastaan, mutta menee vähän pohja tältä liiku niin paljon kuin ehdit ja syö terveellisesti -kuurilta. Osa syynsä varmasti stressillä, kiireellä ja flunssalla, mutta aika paljon kyllä upposi jäätelöä ja muita herkkuja meikäläiseen kotioloissa, vaikka ennen lähtöä uhosin, että kieltäydyn kaikista herkuista, joten kyllä tässä vähän huuli pyöreänä ollaan. Pessimisti tietysti sanoisi, että lähti kuitenkin lihasmassasta ja huomenna ovat tuplana takaisin, ja sitä paitsi, peilikuva ja mittanauha kertovat paljon enemmän kuin vaa'an lukemat, mutta minä sanon, että pyh ja pah. Lähteneitä kiloja en kaipaa ja saavat kohta loputkin kyytiä!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Univelka

Uni on yksi asia, jota oppii arvostamaan vasta, kun se ilmoittaa poissaolostaan. Vähän sellainen kiittämättömän palkka, kun kukaan ei huomaa eikä välitä niin kauan kuin kaikki menee hyvin, mutta poistuppa vuorokaudeksi, niin jo on piru irti.

Väsyttää. Kolme neljästä nukkuu. Itse menen varmaan taas samoilla silmillä iltaan asti. Onhan tässä muutaman vuorokauden aikana nukuttukin jo melkein yhdet normaalit yöunet yhteensä. Nukkuminen on yliarvostettua, vai miten se meni? Aika rentoa matkustaa, kun on sellainen ylistressaaja ja hössääjä, kun pitää vaihtaa menopeliä kaksi kertaa ja ehtiä lennolle ja pakata vaunut suojapusseihin ja vaihtaa vaippaa ja imettää, ja ruisleipääkin pitäisi ostaa, mutta onkohan niillä stokkalla vaan vanhoja kovia vai oisko aamukuudelta jo uutta tuoretta erää, ja pitäiskö ostaa joku naistenlehti, jota ei koskaan ehdi kuitenkaan lukea, ja voi kun ei nyt tuo vauva huutais koko lentoa, kun on vieläkin niin tukkoinen ja korviin varmasti sattuu, mutta mitä jos itkeekin, en taida itse kuulla, kun korvien välissä ei ole mitään muuta kuin räkää ja silmiä en jaksa kuin raottaa ja toinen on muurautunut jo umpeen, mikä lie allerginen reaktio vai voisiko se johtua vain unenpuutteesta, ja muuten ihan huijausta on nuo valokynät, mitään silmäpusseja peitä, vaikka nämä on kyllä jo säkit, että niistä ne ei kyllä puhunu mitään, mutta ei niitä varmaan kukaan huomaa, kun neuletakki on ihan maitokakassa, kun vaippa valskas tietysti eka kerran tällä erää just koneessa, niin samapa tuo, mutta ehittiin junaan ku juostiin, mutta sitten oli hiki ja kylmä, mutta kotonakin oli kylmä, kun ei ollu lämmöt päällä ja nyt kuitenki on jo kone auki, eli kaikki hyvin ja ulkona on ihana sää, sitä on hyvä katsella täältä sisältä.

Ismo Leikola sanoi hyvin, että käykää ihmiset suihkussa. Käykää vaikka monta kertaa päivässä, koska sitten kun on lapsia, niin ei ehdi käydä suihkussa. Viisaita sanoja. Lisään tuohon vain, että nukkukaa ihmiset nukkukaa, vaikka monta kertaa päivässä. Sitten kun on lapsia, niin ette ehdi ja sekoatte.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Junasukat aikuiselle

En löytänyt mistään oikein selkeää ohjetta aikuisten junasukille, joten päätin lähteä kokeilemaan itse yrityksen ja erehdyksen kautta.


Langaksi valikoitui Novitan 7 veljestä jämälanka mummuni 85-vuotislahjaprojektista. Teimme hänelle koko suvun naisten voimin isoäidinneliöistä peiton käyttäen kolmea eri väriä. Tuon projektin jämistä valitsemani luumun värinen lanka loppui tietysti kesken, mutta ei hätää. Tädiltäni löytyi vielä samaa väriä, joten toisenkin jalan varpaat saatiin piiloon :)


Tein sukat hyvin pitkälle alkuperäisen ohjeen mukaan, jolla myös vauvan junasukat on tehty.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Junasukat aikuiselle
(koko 40)

Novita 7 veljestä ja sukkapuikot nr 4.

Luo 12 s jokaiselle puikolle ja neulo 12 krs 2 o, 2 n joustinta.
*Neulo 4 krs nurin, 4 krs oikein, 4 krs nurin ja 12 krs 2 x 2 joustinta.*. Toista *-*.
Neulo kantalappu puikoilla 1 ja 4, yht. 24 krs. Nosta aina ensimmäinen s neulomatta.
Jaa silmukat kolmeen osaan niin, että keskellä on 8 s ja reunoilla 8 s ja tee kantapohjan kavennukset. Neulo ensin reunan 8 s oikein ja sen jälkeen keskiosasta 7 s, nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s o reunaryhmän silmukoista ja vedä nostettu s neulotun yli.
Käännä työ. Nosta 1.s nurin neulomatta ja neulo keskiosan 6 s ja viimeinen s seuraavan reunaryhmän silmukan kanssa nurin yhteen.
Käännä työ ja jatka neuloen edestakaisin keskimmäisillä silmukoilla kaventaen reunasilmukat pois.

Jatka poimimalla kantalapun sivuista 12 lisäsilmukkaa = 16 s puikoilla 1 ja 4, 12 s puikoilla 2 ja 3. Tee samalla kiilakavennukset seuraavasti: neulo 1 puikon lopussa 2 s ylivetäen yhteen ja 4 puikon alussa 2 s oikein yhteen (kavennukset peilikuvana normaalista kiilakavennuksesta, koska näytti paremmalta tämän mallin kanssa). Toista kavennukset vielä  3 kertaa joka kierroksella = 12 s joka puikolla. Neulo terän suora osuus: *4 krs puikkojen 2 ja 3 silmukat nurin (jalkaterän päälle) ja loput oikein, 4 krs kaikki silmukat oikein. *Toista vielä *-* 5 kertaa.

Neulo vielä 4 krs yläpuolen s:t nurin ja alapuolen oikein.
Tee sukan kärkeen nauhakavennus: ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa kolmanneksi ja toiseksi viimeiset s:t oikein yhteen ja toisen ja neljännen puikon alussa toinen ja kolmas s. kavennus ylivetäen.
Kun jäljellä on 8 s, katkaise lanka ja pujota se 2 kertaa s:n läpi. Päättele langat ja höyrytä sukat kevyesti. 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Sukan kokoa voit säätää itse noita "haitareita" lisäämällä/vähentämällä, silmukoita lisäämällä/vähentämällä tai käyttämällä ohuempaa/paksumpaa lankaa. Kaikille voi siis neuloa junasukat, mutta voi olla, että joutuu kokeilemaan useampaan kertaan, ennen kuin sattuu saamaan sopivan kokoiset. (Novitan sivuilta löytää suuntaa-antavia ohjeita sekä naisten että miesten sukkiin, joita mukailemalla osuu todennäköisemmin jo ensimmäisellä yrityksellä oikeaan ;) )

perjantai 25. tammikuuta 2013

Aivastus

Aivastin. Kovaa. Mies hyssytteli vieressä: Sshhh! Lapset nukkuu.

Miten voi aivastaa hiljempaa??! Ei aivastusta voi hallita.

Laittaa muovipussin päähän, vastaa mieheni. No se olisi kyllä ratkaisu moneen muuhunkin ongelmaan...

Tämän linkin alta löytyy ohje oikeaoppiseen aivastamiseen

Mun ennätys on 15 aivastusta putkeen. Enkä tällä kertaa edes liioittele yhtään. Olimme käyneet ala-asteella koko koulun (kaikkien n. 30 oppilaan) kanssa uimassa ja taisin vähän paleltua linja-autolta kotiin kävellessäni. Siinä oli kyllä aikamoinen työ pärskäyttää 15 kertaa pakkasessa, aivastelu on kuulkaa rankkaa hommaa.

Aivastaminen on periaatteessa aika hauskaa. Tulee heti mieleen monta tuttua, joilla on erikoinen tyyli aivastaa. Joko pidätetään aivastusta viimeiseen ja sitten annetaan äänen kaikua koko voimalla, kun taas toiset ikään kuin nielaisevat aivastuksensa. Itseäni ärsyttää sellainen hiipivä aivastus, joka tekee tulemistaan ja ärsyttää, mutta kuitenkaan ei sitten tule ulos ja juuri, kun luuli kohtauksen menneen ohi keuhkot meinaavat revetä yllättävän aivastuksen voimasta. Toiset taas aivastavat niin äkkiä ja kovaa, että varmaan itsekin säikähtävät aivastustaan. 

Aivastuksen nopeus taitaa muuten olla vähän yli 100 km/h (Mistä ihmeestä tuollaisiakin asioita muistaa? (Tarkistin kyllä vielä googlesta, ettei mene ihan metsään...).

Terveydeksi!

Ja miksi sitä muuten aina sanotaan terveydeksi, kun aivastaa?

Mm. tällaisia syvällisiä ajatuksia olen pohtinut, kun olemme täällä koko porukka räkätaudissa ja kuumeessa, eikä niistämisestä ja tuosta aivastamisesta tule loppua. Ajattelin säästää teidät havainnollistavilta kuvilta tällä kertaa. Bless you!

torstai 24. tammikuuta 2013

Norges glass

Olen ihan hurahtanut Norges glassiin! Meillä on niitä joka paikassa ja aivan liikaa, jos mieheltäni kysytään (No kuka nyt näissä asioissa oikeasti kysyy mieheltä yhtään mitään, ja vaikka kysyisikin, niin olisiko sillä väliä?).

Kyseessä on norjalaisen jo tuotantonsa lopettaneen lasifirman nimikkotuote, jonka erikokoiset kierrekansipurkit mullistivat Norjassa ruoan säilömisen. Näiden purkkien tuotanto loppui 1978, joten nykyään niitä jo pidetään arvossaan ja kaikilta itseään kunnioittavilta norjalaisilta löytyy jostain nurkasta näitä ihania lasipurkkeja. Näitä löytyy ainakin kuudessa eri koossa ja niitä on valmistettu arviolta 75 miljoonaa kappaletta. Tuskin huomaavat, jos salakuljetan muutaman Suomeen, vai mitä luulette?

Köyhän miehen joulukuusi
Sukkapuikkoja ja muuta mukavaa
Tuikkuja, kynttilöitä, hiuskoristeita

Teetä, purkkaa, kuivattuja luumuja
Ikean hirvipastaa

Lisää sukkapuikkoja ja muuta käsitöihin liittyvää

Kynttilöitä, viinipullonkorkkeja, käpyjä

Pesujauheet ja pesupähkinät

Kuten huomaatte, näitä voi käyttää ihan kaikkeen. Toivottavasti säilyisi edes muutama ehjänä muuttokuormassa!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

DIY liukuestesukat

Meillä on täällä aikaslailla liukkaat lattiat, etenkin tuvassa. Varsinkin esikoinen on nenillään vähän väliä. Mutta ei hätää, täti rientää avuksi salaisena aseenaan Sock stop -liukuesteliima! Tuosta pullosta riittää kuulemma useaan kymmeneen pariin, riippuen tietysti kuinka paljon sitä kunkin sukan pohjaan pursottaa.


Kokeilukappaleena toimi Suomi-sukkapari. Pullo tukkiutui aina kolmen tipan välein, joten työ eteni kohtuullisen hitaasti. Lopulta heitin pullon seinään leikkasin kärkeä vähän enemmän auki tuloksena hirvittävä lätäkkö huomattavasti paremmin juokseva pullonkärki. Käsittely tehdään kahteen kertaan, jotta kumista tarttumapintaa tulee riittävästi.


Lopputuloksena varsin toimivat liukuestesukat! Näillä kelpaa nyt rymytä tulevassa kodissa. Aine oli myös kustannustehokkuudeltaan yksi parhaista kokeilemistani (sukat teki täti, joka myös maksoi tökötin, itse vain taistelin Suomi-tekstin sukan pohjaan). Uskaltaa suositella!

Värejäkin on vaikka kuinka paljon!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Salaattiveitsi

Mieheni sai minulta joululahjaksi salaattiveitsen, koska en keksinyt MITÄÄN muutakaan sille tulisi varmasti käyttöä. Vielä lähes kolmikymppisenäkin sitä pystyy näköjään ihan vaivatta huijaamaan itsensä luulemaan, että joku veitsi lisäisi innostusta valmistaa salaattia. 

Trudeau salaattiveitsi

No, ostin jossain vaiheessa myös jäävuorisalaatin. Sen oltua jääkaapissa viikon, oli aika kokeilla uuden karheaa salaattiveistä. Ensin salaatista tosin piti kaapia pinnasta kaikki pilaantunut pois, mutta ei se niin vaarallista ollut, jäljelle jäävä nysä riitti ihan hyvin salaatiksi, kun lisäili vaan tarpeeksi muita aineksia. Veitsi oli yllättävän terävä, mutta taipui jonkin verran hyvin treenattujen käsieni voiman alla. Pitää varmaan vähän tuota saliohjelmaa hioa vielä enemmän jalkapainotteiseksi.

Tästä apuvälineestä, jota ilman en tiennyt pärjääväni, saamme kiittää Sokkokokki-ohjelmaa, jossa häviäjä saa lahjaksi salaattiveitsen. Ideana on siis se, että salaatin solurakenteet eivät rikkoudu muovisella terällä leikatessa, eikä salaatti tällöin tummu leikkuupinnasta, kuten käy metalliveitsellä leikatessa. Vaikea sanoa yhden salaatin jälkeen toimiko veitsi toivotulla tavalla vai ei, koska a) salaatti oli niin vanhaa ja ruskeaa jo ennen leikkaamista, että mahdollista lisätummumista oli vaikea havaita ja b) salaatti syötiin kerrankin niin nopeasti, ettei se ehtinyt muhia ja aloittaa omaa elämäänsä jääkaapissa, kuten yleensä käy. Täytyy otoskoon kasvaessa palata uusien tutkimustulosten kanssa asiaan.

Vinkkinä mainittakoon, että tämä toimii erinomaisena lahjana hänelle, jolla on jo kaikkea, koska se vie laatikossa huomattavasti vähemmän tilaa, kuin esimerkiksi popcornikone.

PS: Tämä ei ollut ainoa joululahja miehelleni, joten ei huolta. Mutta reilun kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen on vaikea yllättää kumppaniaan näissä lahja-asioissa, varsinkin kun toinen ei tarvitse varsinaisesti mitään. Mieheni taisikin kommentoida lahjan avatessaan: "Tämä taisi olla enemmän sinulle." Miten niin?!?

maanantai 21. tammikuuta 2013

Unseen products

Tänään jännitti kuin kuusivuotiasta jouluaattona. Meillä oli palaveri sisustussuunnittelijan kanssa :) Hyvältä näyttää, tosin monta asiaa on vielä ratkaisematta. 

Meillä on yksi huone, portaan päällä, josta tulee lasten leikkihuone. Kerron siitä nyt siksi, että se on käytännössä ainoa huone, joka alkaa näyttämään jo tässä vaiheessa toteuttamiskelpoiselta. Muissa on vielä paljon hiomista edessä.

Kiviä istuimiksi

Kyseessä on siis eteisen päällä oleva pieni matala huone, jonne tehdään sammalmetsä. Lattialle tulee vihreä irrotettava kokolattiamatto, seinälle vanerilevystä kuusia, joihin hyllyjä ja koukkuja, kattolampusta roikkumaan lintuja jne. Näytän sitten joskus tulevaisuudessa kuvia valmiista huoneesta. Muutama kaluste löytyi suoraan Unseen Productsin valikoimista.

Puupölkkyjä tuoleiksi

Aika kivoja, vai mitä? Nyt jatketaan palaverointia. Valitettavasti aika moni haave kaatuu vanhan talon rajoituksiin, mutta onneksi ulkopuolisella on silmää ehdottaa asioita, joita ei ikinä itse tulisi ajatelleeksi. Kyllä tästä hyvä tulee, vaikka tämä tulee vielä vaatimaan aika monta sangollista verta, hikeä ja kyyneliä.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ristiäiset

Niin se vaan nimi tytölle saatiin, viimeinkin. Tuleva kotimme oli pullollaan vieraita, kun kummien lisäksi paikalla oli molempien lähisuku, eli reippaasti yli kolmekymmentä henkeä. Todennäköisesti kymmenen vuoden päästä vastaaviin juhliin joutuu jo vuokraamaan suurempia tiloja, kun lapsia on mitä luultavimmin siinä vaiheessa jo aika liuta (ei vain meillä, vaan kaikilla yhteensä!!).

Kastemalja on miehen puolelta ja kastemekko minun äitini suvun puolelta.

Paniikkinappula ehdittiin painaa pohjaan ristiäisiä ennen jo moneen kertaan usean eri ihmisen toimesta (yleensä minun), mutta kaikki saatiin valmiiksi hyvissä ajoin. Tyttö huusi kuin syötävä melkein koko kasteen ajan, mutta kyllä sieltä tarkkakuuloisimmat saivat papin sanoista nimenkin selville. 

Tuvan pöytä on nähnyt jo monet juhlat ja tulee näkemään jatkossakin

Tälle porukalle pitäisi olla melkein pitopalvelu, mutta onneksi on taitavia leipojia ja avuliaita käsiä lähisuku täynnä. Iltaa jatkettiin vielä aamuyön tunneille nuorison (eli noin kolmikymppisten kanssa). Kyllä suku on paras. Kaikin puolin.

Maisemat tontin kulmalta.

Nyt lepoa, takki on aivan tyhjä. 11 vuotta sitten äiti lähti viimeiselle matkalle ja nyt jo toinen tyttömme on kastettu. Elämä on aika ihmeellistä.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Piti ostaa kengät ristiäisiin, ostinkin mekon?!

Huh, Suomessa ollaan, kaikesta stressaamisesta huolimatta ja muutenkin alkavat ristiäisvalmistelut olla viimeistelyä vaille valmiit. Ainut, että jotain säädyllistä päälle pantavaakin olisi pitänyt keksiä. Mielellään jotain imetysystävällistä, ettei tarvi helmoja nostaa korviin asti, ja jotain missä ei näytä ihan perunasäkiltä. No löysinkin vanhoista kätköistäni ihan ok mekon, joka tosin oli sitä korviin vedettävää mallia, mutta kaikkea ei voi saada, eihän?

Imetysystävällinen mekko

No, kolttuongelma oli ratkaistu, mutta kenkiä ei tietenkään ollut. (Kuka on muuten keksinyt, että naisella täytyy olla niin hirveästi kaikenlaista asustetta ja härpälettä ja kaiken pitää mätsätä yhteen? Miksei voi olla niin kuin miehet, että mennään rippipuvulla loppuelämä, jos kaljamaha tai lähinnä sen puuttuminen antaa siihen mahdollisuuden?) Eihän siinä auttanut muu kuin lähteä kenkiä metsästämään (ihan niinku ei ois ollu mitään muutakaan tekemistä).

Ja mitä ostin? No koltun tietysti! Naisen logiikka on naisen logiikkaa. Jos ei ole kenkiä, niin tarvitsee luonnollisesti mekon. No tähän löytyy oikeasti looginen selitys (joopajoo), siskoni kengät minulla oli viimeksikin jalassa, joten niihin luotetaan nytkin. 

Kääntömekko, imetysaikakauden jälkeen voi kääntää tuon avonaisemman puolen taakse

Piti oikein lapuista tarkistaa onko tuossa kuvassa sama mekko, koska ei se kyllä ihan tuolta minun päälläni näyttänyt. Mutta kyllä se ainakin sama mallinumero on ja punainen on minunkin kolttuni, joten kai se on uskottava. Kaikenlaista ne saakin kuvankäsittelyllä aikaan...

torstai 17. tammikuuta 2013

Monsterihousujen pikkusiskot

Vauvalle täytyi tottakai saada omat monsterihousut (ohje täällä), kun isosiskollakin on. Vähän isohkot ovat vielä kolmen kuukauden vanhalle, vaikka tein tuon pienimmän koon mukaan, mutta kyllä näitä tulee varmasti talven aikana pidettyä.

Monsterityttö
Tässä vielä takaosan korotuksesta muutama vinkkikuva, jos ohjeesta on vaikea hahmottaa miten se tehdään.


Mulla tulee näistä aina Monsterit Oy mieleen. Muistatteko sen piirretyn vielä? Siinä on ihan paras se lopputekstien poistetut kohtaukset :D
 

Jos rikkautta saisin
rahaa tonneittain tois
mä jos rikastuisin 
sepä onnea ois
Jos komea oisin...
se voi toteutua
niin mätä ois meininki jos olis ei sua
Mätä ois meininki jos olis ei
Mätä ois meininki jos olis ei
jos ei sua olis


Mut tunnustaa täytyy
ja saatan nyt punastua:
Niin mätä ois meininki jos ei olis sua.
Yhdessä me kaksi
näin kuljetaan rinnakkain
muuttuis rankemmaksi jos ois yks meitä vain
yks meitä vain.


Jos joku haluaa samanlaisen naaman, niin tässä on kaaviokuva. Vähän tätä täytyy soveltaa, koska tuon takaosan korotuksen silmukat eivät oikein ruudukkoon sujuvasti taitu, mutta onneksi noista kuvista näkee aika hyvin myös ottaa mallia. 

Monsterihousujen kaavio
Onko joku ehtinyt jo neuloa monstereita? Olis kiva nähdä kuvia :)

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kuurankukkia

Voi ei, alko heti soimaan päässä se Joel Hallikaisen kuurankukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin, kuurankukkia nyt kannan sisälläin.. Jos et tiedä mistä puhun, niin onnittelen. Olet yhä nuori! :D Vaatii tiettyä ikää, että muistaa tuollaisia asioita kuin Joel Hallikainen, Kuurankukka ja Tuttu juttu ;)


No asiaan, tällaisia kuurankukkia on meidän olkkarin ikkunassa. Vähän on ehkä noissa eristyksissä parantamisen varaa, kun välillä tuntuu, että tukka heiluu, kun vetää niin paljon!

Kuvaa on muuten käsitelty aika rankasti. Mieheni käytti varmaan tunnin tuon ikkunan "pesemiseen", kun ikkuna on niin likainen ja se häiritsi aika tavalla taiteellista vaikutelmaa. Helpommalla olisi pessyt ikkunan, mutta -20 asteessa se ei oikein houkutellut. 

Ja muutenkin, ikkunoiden peseminen on turhaa, aivan turhaa...

tiistai 15. tammikuuta 2013

Tunnustus

Ooo, sain tunnustuksen (juuri sellaisen mistä olen salaa haaveillut). Se on jotenkin konkreettisempaa kuin kävijöistä kertovat numerot, joita on sen verran, että kyllä täällä joku muukin käy näitä juttuja lukemassa kuin minä itse. KIITOS siis terkuin MRS.L ja keep up the good work! 

Pitäisköhän käyttää tässä välissä se Oscar-puhe vai säästeliskö vielä, jos sattuis joskus kuitenki tarviin sitä.... no nyt ne jo soittaa sitä taukomusiikkia, voi ei, öö.. Kiitos! 

No mennään asiaan, eli homma menee näin:

1. Kiitä bloggaajaa/blogia keneltä sait tunnustuksen..
2. Valitse viisi blogia joilla on alle 200 lukijaa, kerro se heille jättämällä kommenttia blogeihin.
3. Toivo että bloggarit antavat tunnustuksen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen.


And the Oscar goes to...tättärätättärää!

Melukylän talo 

Ei mennyt niin kuin elokuvissa

Miksi meidän takapenkillä on pomelo?

 Usko, toivo ja pakkaus

Vihreä kamari 


 Käykäävilkaisemassa, tiedä vaikka tykkäisitte :)

maanantai 14. tammikuuta 2013

Lähtemisen vaikeus

Huokaus. Ja toinen vielä. Olipahan taas aamu.

Oikeastaan en odottanutkaan, että tänään olisi ollut mitenkään hyvä maanantaiaamu, koska olin jo koko eilisen illan niin pahalla tuulella. Pari todella pientä vastoinkäymistä ja päivä pilalla. Siinä ei auttanut ajatella Afrikan lapsia yhtään, kun vauvan mobilen rengas suli muodottomaksi parafiiniuunia vasten. Ei lohduttanut ei sitten niin pätkän vertaa, että siellä joku näkee nälkää. Suututti ja sen kyllä huomasi. Yritettiin vielä ottaa muutama perhepotretti, mutta ei niistä kyllä tullut yhtään käyttökelpoisia, kun joka kuvassa näytän siltä, että voitko nyt vaan ottaa ne kuvat ja vähän äkkiä, niin saadaan tää projekti valmiiksi.

Yöunista ei ollut apua, olin edelleen huonolla tuulella. Ulkona reilu 20 pakkasta. Great! Just sitä kaipaaki kahden pienen lapsen kanssa. No ei siinä mitään, puettiin päälle suunnilleen kaikki mitä omistettiin ja sitä pukemisen riemua kesti lähes puoli tuntia. Miten kukaan vanhemmista ylipäätään koskaan ehtii ajoissa töihin??
 
Kaksivuotiaamme osaa kaiken itse, jos häneltä kysytään, joten hänen pukemisensa on kuin olisi vapaapainiottelussa. Hiki virtaa jo ensimmäisen vaatekerran jälkeen, mutta kaikkien riemuksi niitä painieriä on tällaisella kelillä vielä kaksi kolme lisää! (Pitäis varmaan treeniohjelmaan lisätä joogaa tai pilatesta, jos se lisäis äidin kärsivällisyyttä edes vähän.) Kun viimein päästiin ulos, tyttö huusi naama punaisena, että päähän sattuu. Sattuis itseäkin, jos olis vajaan puoli tuntia huutanu kurkku suorana. Sitten se säikähti sitä, että kyyneleet alko jäätämään kasvoja, kun ei oo tottunu tuollasiin pakkaslukemiin. No koita siinä sitten selittää, että lopeta se itkeminen, niin ei tuu niin kylmä poskille, kun toinen vaan itkee entistä kovemmin. Nostin tytön seisomalaudan päälle ja lähdettiin matkaan. Onneksi tiet oli hiekotettu (mikä ei ole mitenkään itsestäänselvyys täällä, varsinkaan heti aamusta). 

Saako olla vähän onnellinen, kun luovuttaa lapsen päiväkotiin? Mun mielestä saa tollasen kiukkuamisen jälkeen. Lapsi rauhottu ku seinään nähdessään kaverinsa ja tytöt alkoivat heti selostamaan toisilleen kaikkea maan ja taivaan väliltä yhtäaikaa lukuisilla eri kielillä. Pitäkää hauskaa! Ja matkaan taas. Vauva oli melkein muumioitu vaunuun, ettei kylmä pääsisi keuhkoihin asti. Vain kymmenen minuuttia myöhässä 40 minuutin spinningistä. No ei paha, alkulämpimät oli otettu jo. Vastaanotossa sanoivat jonkun ottaneen aamulla taksin, kun auto ei ollut lähtenyt käyntiin. Muillakin oli ollut vaikeaa. 

Onneksi lähdin. Salille on ihana jättää huolet hikipisaroina. Ohjaaja oli huippu, ymmärsi että maanantaiaamut voi olla vähän rankkoja ja osas tsempata just sopivasti, ettei mennyt teennäiseksi yrittämiseksi, vaan sai juuri tarvittavan puristuksen lisää.

Nyt ei ollut kuvia. Jotain rajaa sentään. Onhan sentään maanantai.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Julebord

Eletään parasta pikkujouluaikaa, vai mitä? Meillä on töissä aina niin kiirettä joulun alla, puhumattakaan kollegoiden muista pikkujouluista ja joulukiireistä, että päätettiin suosiolla pitää pikkujoulut vasta tammikuussa. Saadaanpahan juhlia rauhassa ;) 


Tällä kertaa valittiin vähän erikoisempi ruokapaikka, Brenneriet Churrascaria. Näin sitä kuvataan ravintolan nettisivuilla: "Brenneriet Churrascaria on brasilialainen ruokailukonsepti, jota ei löydy mistään muualta Norjasta. Erikoisuus on grillattu liha. Brenneriet Churrascariassa voit nauttia suuresta buffetista, josta löytyy salaatteja, perunoita, kastikkeita ja muita lisukkeita. Tarjoilijat tuovat lihan pöytään ja leikkaavat jokaiselle halutun määrän. Tarjolla on mm. grillattua kanaa, sianlihaa, naudanlihaa, lampaanlihaa, makkaroita ja porsaankylkeä.

Siinä sitä lihaa käristetään

Churrasco (Choo-ras-Koo) tarkoittaa grilliä brasiliaksi ja tulee 300 vuotta vanhasta ruokaperinteestä Etelä-Brasiliasta. Entisaikaan "gauchot" (eteläbrasilialainen vastine cowboylle) grillasivat suuria lihapaloja vartaissa hitaasti avotulen päällä. Gauchot halusivat valmistaa ruokaa perheelleen samalla, kun he seurasivat lehmien laiduntamista. Grillattu liha tarjoiltiin jokaiselle perheelle ja he saivat nauttia karjan parhaasta lihasta. Gauchot leikkasivat lihan kussakin pöydässä näyttääkseen taitojaan ja juhliakseen tapahtumaa."

Jokaisessa pöydässä on puna-vihreä kiekko, jolla viestitään tarjoilijalle, millä tahdilla uusi lihakierros toivotaan tarjottavan. Lihaa on yhdeksää eri lajia, joten ei kannata ahnehtia heti alussa (tämä oli kyllä strong is the new skinny -projektin kannalta erittäin huono valinta ruokailupaikaksi...) . Mutta kyllä oli hyvää!


Seura oli mitä parhainta ja oli todella rentouttavaa ottaa vähän vapaata lastenhoidosta. Arvaatte varmaankin, miten kotona oli pärjätty... Niinpä niin, kuten ennenkin, kun äiti on poissa, lapset nukkuu kuin tukit. 

Iltaa jatkettiin pikkutunneille asti, vaikka väsymys yllätti jo suhteellisen aikaisin. Eikä pelkästään viinin vuoksi, vaikka oli sekin hyvää pitkästä aikaa :)

lauantai 12. tammikuuta 2013

"Isi leikkii nyt kiveä"

Veljeni kaveri oli ollut tuossa syksyllä vähän viihteellä ja seuraavana aamuna lapset olivat tulleet jo heti aamusta kiskomaan häntä mukaan leikkeihin. Hengitys haisi ns. jazz-musiikille ja olo oli sen mukainen. Ihan hirveä krapula, päätä särki ja oksetti, eikä lasten kanssa peuhaaminen olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mikä siis neuvoksi?

"Kivi-leikki"

NYT pistäkää kaikki nykyiset ja tulevat isät (ja miksei äiditkin?!) muistiin tämä kikka, vaikka sitten pikkujoulujen jälkeisen aamun varalle! Mies hautautui sohvalle ja veti peiton päälleen todeten samalla päättäväisesti lapsilleen: "Isi leikkii nyt kiveä." Ja täydestä meni! Kivihän ei puhu mitään, on liikkumatta, eikä välitä vaikka sen päällä vähän kiipeilee. Lapset leikkivät tyytyväisinä yhdessä isänsä kanssaan koko aamupäivän ja isä sai potea oloaan rauhassa. Nerokasta, haha :D

Ei sillä, että tarvitsee tavaksi ottaa, mutta jos sattuu ilta vähän venymään, niin saa vapaasti kokeilla tätä keinoa, ettei joudu heti aamusta lasten kynsiin ;)

Julebord

Itse en aio huomenna leikkiä kiveä, vaikka meillä työporukan pikkujoulut tänään onkin. See you! :D

perjantai 11. tammikuuta 2013

Köyhän miehen softbox

Meillä on ollut täällä pienet kuvaussessiot pystyssä. Vauvasta ei ole tullut otettua läheskään yhtä paljon kuvia kuin esikoisesta aikoinaan. Ei sillä etteikö hän olisi yhtä fotogeeninen, mutta jotenkin kädet tuntuvat olevan täynnä tekemistä, kun molemmat ovat hereillä yhtä aikaa. 

Baby steps

Kuvien ottamista suunniteltiin vaikka kuinka monta kertaa, mutta aina on ollut jotain muuta, ettei ole ehtinyt en ole jaksanut meikata. Nyt kuitenkin ryhdistäydyttiin ja saatiin muutama hieno otos valmiiksi.

Esikoisen vauvakuvat

Meillä on esikoisesta kuvaamossa otettu kymmenen kuvan kollaasi olkkarissa ja jouluksi ostin samanlaisen kehyksen myös vauvaa ajatellen. Mieheni valokuvaustaito ja kuvien muokkaaminen on kehittynyt niin paljon parin vuoden sisällä, että nyt päätimme ottaa vastaavat kuvat itse. 

Köyhän miehen softbox

Kaikkia apuvälineitä meillä ei vielä ole (eikä tule, jos minulta kysytään!), mutta MacGyver tyyppiset ratkaisut ovat ennenkin toimineet, niin miksei nytkin.

Kotistudio. Huom. ammattikirjallisuus hyötykäytössä (ja on siellä norjankielinen Harry Potterkin ;) ).

Softboxin sijasta käytimme sohvapöydän päälle nostettua kylpyammetelinettä, jonka eteen viritettiin vaalea kangas ja viltti reunoille ohjaamaan salaman valo oikeaan suuntaan (vanhasta talosta löytyy vaikka mitä käyttökelpoista, kun käyttää vähän mielikuvitusta). Taustalle on nostettu musta lakana, jota käytettiin myös näissä lähikuvissa rajaamaan vartalo ja käsivarret pois kuvista.


Käytämme Adobe Photoshop Lightroom 3 -nimistä kuvankäsittelyohjelmaa, jonka avulla saa korjattua pikkuvirheet, väritasapainon ja lisättyä haluamiaan efektejä. Käytämme usein Sepia tone -asetusta, koska se on hieman ruskehtavampi ja kuvista tulee lämpimämpiä kuin puhtaalla black&white -vaihtoehdolla.

Jos joku haluaa tarkempia tietoja asetuksista ym. niin voin koittaa vastailla, mutta ne ovat enemmän mieheni heiniä, joten tältä istumalta en osaa tuohon asiaan kommentoida. Minä vain tuotan valokuvauksellisia malleja ;)